22.11.2015

Sydämiä, sydämiä



Marraskuu lähenee loppuaan ja nyt olikin hyvä ajankohta kaivaa kaapeista kaikki sydämin koristellut ihanuudet esiin. Sydänkuvio viehättää kovasti silmääni, mutta miellän etenkin punavalkoiset sydämin kuvioidut astiat kovin jouluisiksi. Sen vuoksi nuo ihanuudet viettävätkin suurimman osan vuotta kaapin syövereissä piilossa ja punavalkoiset sydämet ihastuttaa sisustusta lähinnä vain joulun tienoilla. Tosin Finelin sydänkulho tekee tässä poikkeuksen. Se on vain niin upea, että aion pitää sitä esillä ympäri vuoden, kun vihdoin moisen ihanuuden tänä syksynä kokoelmiini sain.


Näin joulun lähestyessä on oikein mukava tehdä uusia sydänkuvioisia löytöjä. Unkarilaisen Grantin valmistama kannu oli sydänkuvioinnin vuoksi niin söpö, etten voinut vastustaa sitä. Onneksi hintakin oli varsin kohtuullinen kolme (3) euroa. Kannu on täysin ehjä ja siisti, joten sille tulee varmasti vielä käyttöä tässä seuraavaan reilun kuukauden aikana.



Käyttöön pääsee myös emalinen kulho, joka on ulkomaista tuotantoa. Ajattelin laittaa sen hedelmäkulhoksi. Kulhon löysin muistaakseni jo kesällä tai keväällä euron hintaan, mutta jätin sen aiemmin esittelemättä, sillä kulho päätyi heti ostamisen jälkeen joulutavaroiden sekaan. Myös kaksi sydänkuvioista peltirasiaa ovat löytyneet kuluneen vuoden aikana parin euron kappalehinnoin.



Sydänkuvioiset tarjottimet ja lasinaluset ovat olleet meillä käytössä jo useamman vuoden. Nekin ovat tottakai kirpparilöytöjä, mutta hintoja en enää niille muista. Mutta euron parin luokkaa ne varmastikin ovat olleet.


Nämä sydänkuvioiset tavarat tuovat keittiöön jo kivasti joulun tunnelmaa. Vaikken olekaan vielä kaivanut kätköistä esiin mitään tonttuja ja kynttelikköjä yms. valitsee keittiössä jo hieman joulufiilis. Ensiviikon lopulla ajattelin kaivella kaikki loputkin sydänkuvioiset astiat esille, laitella jouluvaloja ja ripustella koristeita ympäri taloa. Ihanaa, kun tulee joulu! Pienenä varoituksena sanoisin tähän loppuun, että olen aikamoinen joulusta hössöttäjä ja se saattaa näkyä myös täällä blogin puolella. Yritän kuitenkin kirjoitella muutakin kuin jouluaiheisia juttuja, ettei tämä menisi yli kuukauden ajaksi pelkäksi joulufiilistelyksi..

17.11.2015

Pari emalia

Tämä marraskuinen harmaus ei oikein innosta kuvaamaan. Luonnonvaloa ei tule tarpeeksi ikkunoista sisään ja huonossa valossa kuvaaminen saa aikaan tietysti huonoja kuvia ainakin minun taidoillani. Kuvan muokkauksen saloihinkaan en ole päässyt vielä tarpeeksi sisälle, että osaisin loihtia epäselvistä ja pimeistä kuvista kunnollisia. Sen vuoksi tyydyn taas laittamaan tänne vain muutaman otoksen.

Nämä emaliset löydöt ovat aiemmin jääneet kuvissa vain taka-alalle, mutta ansaitsevat toki tulla hieman paremmin esitellyiksi..


    • Sinihilkka löytyi viidellätoista (15) eurolla eräältä kirppisreissulta jo syyskuun puolella. Ulkoapäin pannu on oikein siisti, mutta sisältä se on siinä kunnossa, että ihan ihmettelen missäköhän käytössä pannua on mahdettu aiemmin käyttää, kun se on niin huonoon kuntoon päässyt. Tämä ei siis käyttöön pääse, mutta onhan se tuolla hyllyn päällä oiva kaveri kokoelmistani löytyvälle Punahilkalle.


    • Finelin Lehvä kannukin on ehtinyt olla hyllyn koristeena varmaan pari kuukautta. Se löytyi  alkusyksystä rompetorilta kahdeksalla (8) eurolla. Kannun suurin puute on kahvattomuus, vaikka onhan siinä muutakin käytön jälkeä näkyvissä. Kahvan toivoisin siihen vielä jostain löytäväni, vaikka meneehän se kyllä koristeena tuollaisenaankin.



    • Ulkomaista tuotantoa oleva emalinen kissa -muki kotiutui meille erään lelupussin mukana. Kaksi (2) euroa maksaneessa pussukassa oli tämän mukin lisäksi myös duploja ja muita pikkuisia leluja, joten tälle mukille ei jäänyt paljoakaan hintaa. Aika söpö tapaus.
    •  

    Aika sinisiä olivat nämä emaliset löytöni. Nyt kun tuo joulukin jo lähestyy kovaa vauhtia, olisi mukava löytää vaikka lisää punaisia emali ihanuuksia!

    15.11.2015

    Pahvisalkun uusi ilme


    Löysin menneellä viikolla kirpputorilta yhden pahvisalkun. Kunnoltaan salkku oli muuten vielä ihan käyttökelpoinen, mutta kantta komistanut kuva oli vuosien saatossa kärsinyt. Kanteen oli piirrelty, se oli tahrainen ja muutenkin pinta oli hieman rikkikin. Salkun hinnassa oli selvästi otettu huomioon kannen kunto, sillä maksoin tästä vaivaiset viisikymmentä (50) senttiä. Jos kyseessä olisi ollut Marimekon valmistama pahvinen laukku, olisi hinta ollut vähintäänkin kympin. Olen siis eräänkin kerran törmännyt kirppareilla noihin Marimekon pahvisalkkuihin, joiden päälle on selvästi astuttu, piirrelty kauttaaltaan ja päällekin on kaadettu jotain tahmeaa ja hinnaksi on silti laitettu joku tähtitieteellinen summa.


    Sain inspiraation salkun suhteen jo samana iltana, kun laukun kotiini raahasin. Otin kelmeässä keinovalossa lähtötilanne kuvan salkusta ja sen jälkeen aloin päällystämään salkkua uudelleen. Päädyin siihen ratkaisuun, että uuden pinnan sai vain kansi, sillä salkun muut pinnat olivat vielä ihan hyvässä kunnossa. Kaivoin lahjapaperi varastostani tähän käypäsen paperin ja leikkasin siitä sopivan palan. Sen jälkeen mallasin palan paikoilleen ja liimasin paperin taustapuolen ja asettelin sen paikoilleen niin, että reunat jäivät siististi. Lopuksi teippasin vielä alaosan kiinni leveällä teipillä. Koko homma oli valmis noin kymmenessä (10) minuutissa.

    En tiedä, että onko tuunaukseni kovin kestävää sorttia. Se selviää ajan myötä. Jos lahjapaperi ei kestä käytössä, aion seuraavaksi kokeilla päällystää salkun tapetilla. Se lienee kestävämpää, vaikka tämä laittamani Ikean lahjapaperi onkin aika paksuhkoa.


    Tykkään tehdä tällaisia yksinkertaisia Diy-juttuja. Harvemmin tosin kuvailen näitä juttujani blogiin, sillä onhan nämä vaatimustasoltaan sellaisia, johon alle kouluikäinenkin pystyisi. Siis hieman eri tasoa, mitä blogeissa on totuttu näkemään, sillä toisethan osaavat tehdä vaikka mitä hienoja juttuja. Vaikkei tämän päällystämisen toteutus vaatinutkaan kummoisiakaan taitoja, olen silti ihan tyytyväinen lopputulokseen. Salkusta tuli mielestäni siisti ja onhan se ihan söpökin.


    11.11.2015

    Lokerikko!



    Kerroin lokakuun alussa tekemässäni postauksessa, että näin kirpputorilla yhden aivan ihastuttavan retrolokerikon, jota en kuitenkaan raaskinut ostaa korkean hinnan vuoksi. Taisin myös mainita, että lokerikko jäi vaivaamaan mieltäni ja toivoin löytäväni sen vielä -50% kyltin kera pöydästä. Ja arvatkaapa mitä? No minä todella löysin sen puolella hintaa! Onneksi lokerikko ei ollut kelvannut kenellekään sillä lähes kolmenkymmenen (30) euron hinnalla. Onnea oli myös sen suhteen, että satuin paikalle sen jälkeen, kun tuo puolenhinnan kyltti oli aseteltu pöytään. Vaikka puolet hinnasta lähtikin pois, täytyy silti myöntää, että hinnaksi jäänyt neljätoista (14) euroa hieman kirpaisi.

    Putsaamisen jälkeen lokerikolle löytyi heti hyvä sijoituspaikka keittiöstä. Muutamissa blogeissa olen huomannut, että tällainen lokerikko on otettu käyttöön käsityötarvikkeita varten. Lokerikot ovatkin varmasti oivia pienten nappien ja nippeleiden säilytykseen, mutta meillä tällaiselle lokerikolle oli akuutein tarve juuri keittiön piensäilytyksen pelastajana. Tähän asti moinen pikkutavara on ollut isossa laatikossa kaiken muun roinan seassa, eikä niitä ole meinannut sieltä tarpeen tullessa kovinkaan hyvin löytää, joten lokerikko tuli todella tarpeeseen pientavaran ojennuksessa pitämiseen.


    Nyt vihdoin kaikki sälä on järjestyksessä. Yhdestä lokerikosta löytyy kuminauhat ja toisesta värikkäät pussinsulkijat. Kolmannesta löytyy valkoiset pussinsulkijat. Oi kyllä, kyllä hamstraan talteen kaikki niinkin tarpeelliset jutut, kuin leipäpussien mukana tulleet pussisulkijat. Ja toki jaottelen ne värin perusteella lokerikkoihin. Kuinka hyödyllistä! Neljäs lokerikko kätkee sisäänsä etikettitarrat. Viidenteen on säilötty mehupurkkien kumiset korkit ja kuudennesta löytyy ihan pikkuistakin pikkuisemmat Minigrip-pussit. Isoin eli seitsemäs lokerikko säilöö sisäänsä pillit sekä hammastikut. Lokerikko tuli kyllä heittämällä täyteen ja tälle oli selvästi todellinen tarve.



    Mukavaa että tämä pirtsakka lokerikko on sulautunut hyvin tuohon vanhaan keittiönkaappiin. Aivan kuin se olisi ollut aina siinä. Ja mikä parasta, sen lisäksi, että ulkonäkö miellyttää silmääni, on tuo pikkutavara nyt järkevästi ja siististi säilöttynä aivan käden ulottuvilla. Kuinka kätevää!


    Nyt jatkan haaveilua uusista lokerikko löydöistä. Ai, kuinka tuollainen olisikaan kätevä eteisessä kaikille nauloille, ruuveille ja niiteille. Työpöydällä taasen pikkuiseen lokerikkoon voisi sujauttaa ne muutamat nuppi- ja hakaneulat, napit ja ompeluun tarvittavat langat. Lastenhuoneessa moinen lokerikko täyttyisi hetkessä vaikka tarroista tai figuureista. Ja menisihän tuollainen lokerikko myös vessassa, jossa sinne voisi sujauttaa vaikka pumpulipuikot, laastarit yms. hygienia tavaroita. No onneksi minulla on tämän metallisen keltaisen lokerikon lisäksi se aiemmin esittelemäni muovinen retrolokerikko - kyllähän näillä pääsee jo hyvään alkuun pikkusälän säilytyksen suhteen! 

    7.11.2015

    Värillistä lasia


    Värillistä lasia on kyllä hankala vastustaa. Etenkin kotimaista sellaista, mutta kyllä minulle toisinaan kauniit ulkomaan yksilötkin kelpaa. Mielelläni keräilisin ihastuttavia lasitavaroita enemmänkin, mutta ani harvoin näitä tuntuu tulevan vastaan minulle käypäseen hintaan. Toki vitriini kiittää tästä, se kun pursuilee astioista jo entuudestaan. Ihan hiljaiseloa en ole viettänyt värillisten lasilöytöjen suhteen, mutta eipä niitä montaa ole tullut vastaan tässä viime aikoina. Tässä kuitenkin muutama aiemmin esittelemättä jäänyt löytö muutamien edellisten viikkojen ajalta..


    Satunnaisesti ostoskoriini eksyy ulkomaalaista tuotantoa, kuten tämä kirpputorilta eurolla kotiutettu kaadin. Otaksuisin sen olevan ulkomaalaista alkuperää. Ilmeisesti tällaisia kaatimia on joskus Suomessakin ravintoloissa käytetty juomien tarjoilussa. Mikään arvokas löytöhän tämä ei ole missään nimessä, mutta päätin ostaa tämän, sillä ihastuin niin kovasti kannun vihreään väriin.


    Uusin näistä värillisistä lasilöydöistä löytyi muutama päivä sitten. Sain nimittäin taas kasvatettua Grapponia astioiden kokoelmaa neljällä keltaisella lasilla. Ilmeisesti nämä ovat punssilaseja, mutta itse aion nauttia näistä glögiä. Nämä löytyikin sopivaan saumaan, sillä olen tässä pikku hiljaa aloittanut joulun fiilistelyn ja siihenhän kuuluu myös minulla oleellisena osana glögin nauttiminen. Nyt pääsenkin sitten hyvillä mielin nautiskelemaan jouluista kuumaa juomaa näistä ihanan keltaisista laseista, eikä tarvitse edes potea huonoa omaatuntoa sen suhteen, että olisin jotenkin liikaa tuhlannut rahojani näiden ostoon. Kyllähän nämä lasit nyt enemmän mieltä lämmittää, kuin se yksinäinen kaksikymppinen (20) pussissa. Niin viisi (5) euroa kappale on mielestäni vielä ihan kohtuuhinta ehjästä ja kauniista kotimaisesta lasista.

    Nuutajärven Flora-sarja on sellainen, jota mielelläni näkisin vitriinissäni enemmänkin. Oiva Toikan suunnittelema Flora -sarja on kyllä todella kaunis. Lasi on tosin niin ohutta, että näitä pitää käyttää todella varoen, jotta ne säilyisi ehjänä. Aiemmin kesällä löytämäni neodymi Flora-lasi on ihme kyllä edelleen ehjänä, mutta eipä sitä olekaan juuri käytetty. Nämä uusimmat turkoosin väriset kulhot pääsevät varmasti enempi käyttöön. Jälkiruokakulhoina näitä tuskin tullaan tässä perheessä näkemään, mutta tarjoiluastioiksi otan nämä aivan varmasti käyttöön. Kulhot maksoivat viisi (5) euroa kappaleelta, joten varsin kohtuuhintanen ostos olivat.


    Nämä yllä olevat kauniit lasit ostin yhden astiasatsin mukana. Laskin silloin, että tulin maksaneeksi näistä juomalaseista euron kappaleelta eli sangen edullisesta löydöstä on siis kyse. Aivan varma en valmistajasta/suunnittelijasta ole, mutta uskoisin näiden olen Kaj Frankin käsialaa. Nämä muuten ovat huomattavasti ohuemmat kuin Kartio -lasit ovat nykyään.



    Pitää toivoa, että jatkossa kirppistuuri olisi taas kohdillaan ja tätä värikästä lasia tulisi enemmänkin vastaan edullisesti. Vitriini lienee edelleen toista mieltä, mutta siltähän ei kysytä. Onko siellä ruutujen takana muita värilliseen lasiin hurahtaneita?

    Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

    3.11.2015

    Pala olohuonetta


    Tänään on tullut siivottua ja järjesteltyä tavaroita uuteen uskoon. Vaihdoin olohuoneeseen matotkin. Siisti yleisilme innoitti ottamaan muutaman kuvankin tänne jaettavaksi. Jokainen kuvissa näkyvä huonekalu on kierrätettynä meille hommattu mikä mistäkin. Huoneesta bongasin neljä tavaraa, jotka ovat ostettu meille ihan uutena kaupasta. Tosin nekin ovat alelöytöjä. Meidän sisustus on saatu aikaan aika pienellä budjetilla (joku ilkeämpi voisi tähän todeta, että se todellakin näkyy). Pääasia lienee, että itse viihdymme täällä, vaikkei tätä suurella rahalla olekaan tehty ja keskeneräisyys on läsnä melkein kaikkialla minne silmänsä iskee.



    Meidän pönttöuuni on aika karskin näköinen. Semmoinen astetta rouheampi tapaus, johon oma silmä on jo tottunut ja itse asiassa olen jopa oppinut tykkäämään sen ulkonäöstä. Pönttöuuni on muuttanut meille yhdestä purkutalosta vuosia sitten. Alunperin uuni oli väriltään kermanvalkoinen, mutta siitä oli maali rapissut pinnasta erittäin pahasti pois. Päätimme puhdistaa kuoret maalista ennen uunin paikoilleen muurausta ja tarkoitus olikin maalata valmiina paikoillaan nököttävä uuni mahdollisimman pian. Värin valinta osoittautui vaikeaksi, sillä mieleisiä vaihtoehtoja tuntui olevan pilvin pimein. Maalaus sitten jäikin sen vuoksi, ettemme osanneet tehdä päätöstä värin suhteen. Pönttöuunia tuli katseltua tovi jos toinenkin tuossa nurkassa, muka keskeneräisen ulkomuodon omaavana, ja kuinka ollakaan se rupesikin viehättämään silmää siinä määrin, että päätimme jättää uunin tuollaiseksi. Jos kyllästyminen iskee, voihan sitä aina painella rautakauppaan ja käydä hakemassa maalitonkan. Tuo pöttöuunin oleva eduspelti pitäisi kyllä saada piakkoin muotoiltua oikeaan muotoonsa, ennen kuin silmä tottuu siihenkin.


    Olohuoneessa oleva puusohva odottaa motivaation löytämistä. Ja myös niittipyssyn löytymistä, jos tarkkoja ollaan. Siihen pitäisi nimittäin laittaa uusi päällinen, sillä vihdoin löysin siihen sopivan kankaan. Siis hinnaltaan kangas on ainakin sopiva, sillä se löytyi kirpparilta kolmella (3) eurolla. Ei pahan kallis hinta isosta palasta jämäkkää kangasta. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut kankaan ulkonäöstä, mutta on se silti parempi kuin tuo valkoinen viltti, joka siihen on tällä hetkellä taiteltuna. Pikku hiljaa pitäisi kaivella kaapeista punaiset sohvatyynynpäälliset esiin, sillä minua jouluttaa jo.



    Punainen kaappikin on tainnut saada uusia tavaroita hyllylle sitten edellisen kerran, kun laitoin hyllystä kuvia. Vihreä Fauni säästöpankki löytyi joku aika sitten kirpparilta muistaakseni kolmella (3) eurolla. Maatuskat ovat myös lisääntyneet ainakin yhdellä euron mummolla. Saattaapa hyllyllä muutakin uutta olla, jotka ovat vain sulautuneet muiden joukkoon niin, etten enää erota, että mikä on uutta ja mikä vanhaa.



    Tuo vanha ja ajanpatinoima tuoli on vilahtanut aiemmin useammassakin kuvassa täällä blogissa. Sen löysin menneenä kesänä vähän vahingossa, kun olin menossa tekemään kauppoja muistaakseni jostain vanhasta lipastosta. Torin kautta löysin siis lipaston, jota menin katsomaan erään herran kotiin. Kyseinen herra kehotti katsomaan pihapiiristä löytyvään aittaan, että ehkäpä sieltä löytyisi jotain ostettavaa, sillä se mitä alunperin menin ostamaan ei vastannut odotuksiani ja jätin siis lipaston ostamatta. Hänellä oli kova myymisen meininki ja ihan mielellänihän minä menin aittaan penkomaan. Aitasta löytyi sitten tämä vanha jakkara, johon ihastuin heti. Itse asiassa ostin jakkaroita kaksi, toinen on kuvissakin näkynyt turkoosi ja toinen on valkoinen. Pienoisen hintaneuvottelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen ja maksoin jakkaroista kymmenen (10) euroa kappaleelta. Patinoitunut valkoinen ei ole löytänyt meiltä vielä paikkaansa, mutta turkoosi jakkara sopii hyvin tuohon pönttöuunin kupeeseen.


    Tällainen olohuone meillä. Tai tarkemmin sanottuna olohuoneen puolikas, sillä jätin puolet huoneesta kuvaamatta, sillä toinen puoli olohuoneesta muistuttaa omaan silmään enempi varastoa kuin viihtyisää oleskelutilaa. Syy varastomaiseen olomuotoon löytyy siitä, että meillä on täällä kotona remontti menossa ja tavaroita on pitänyt sijoittaa vähän sinne ja tänne remontin tieltä. Onneksi itse olen oppinut elämään tämän keskeneräisyyden keskellä, vaikka toki omaankin silmään pistää noissa kuvissa  (ja varsinkin kuvien ulkopuolelta) montakin kohtaa, jotka pitäisi saada valmiiksi. Kuvissa pahin lienee tuo yhden listan puuttuminen tuosta oven pielestä ja sanottakoon vielä, että kuvien ulottumattomissa se on jotain aivan muuta kuin yksi listan uupuminen..