25.2.2015

Fineliä lastenhuoneessa


Kirppislöytö: Finelin keltainen purkki 1€
Olen monien muiden tavoin tykästynyt vanhoihin Finelin emaliastioihin. Vaikkei meille ole kertynytkään Finelin astioita vielä kovinkaan montaa, silti niitä löytyy keittiön lisäksi myös lastenhuoneesta. Keittiössä osa emaleista on vain hyllyn päällä koristeina, mutta jotkin emaliastioista ovat käytössä; keltaisella Primavera pannulla keitellään teevettä vieraille ja muutama emalikulho on käytössä tarjoiluastioina. Selvästi kuitenkin käytän näitä keittiössä olevia Finelin astioita varoen ja pyrin siihen, että ne kestäisivät edes suurin piirtein siinä kunnossa kuin ne nyt on.

Kirppislöytö: Finelin punainen kasari pari euroa
Toista se on lastenhuoneessa, jossa emalit ovat kovalla koetuksella. Niitä käytetään ja paljon, eikä emalinpinnan hajoamista juuri varota. Ihmeen hyvässä kunnossa emalit ovat kuitenkin pysyneet lastenhuoneessa, mitä nyt astioiden reunoilta on hieman emali lohkeillut pois. Lasten käsittelyssä pyörii tällä hetkellä kaksi puukahvaista pikkuista kasaria, joista toinen on punainen ja toinen valkoinen. Molemmat kasarit ovat hankittu kirpputorilta parin euron hintaan juurikin lasten leikkejä varten. Kivathan nuo kattilat olisivat myös keittiössä, mutta ne sopii hyvin pienen kokonsa tähden myös lasten käyttöön. Tykkään paljon enemmän näistä kestävistä ja kauniista pikku kasareista kuin niistä lasten leikkeihin suunnitelluista kattiloista, joista monet ovat meidän lasten käsittelyssä vääntyneet aivan pilalle ja päätyneet roskiin. Finelin emali kasarit ovat kestäneet leikeissä ehjänä, vaikka niissä onkin monet leikkisopat keitetty ja tullaan jatkossakin keittämään.

Kirppislöytö: Finelin valkoinen kasari pari euroa

Kahden kasarin lisäksi lastenhuoneesta löytyy Finelin valmistama keltainen purkki. Purkkiin on alunperin kuulunut kansikin, mutta sitä meillä ei ole koskaan ollut. Olen ostanut tämän kannettoman purkin joskus kirpparilta vaivaisella eurolla. En edes ostaessani tajunnut ostavani Fineliä, sillä pohjassa ei ollut tuttua Finelin leimaa. Kotona sitten tarkastellessani purkkia huomasin pohjassa pienen ryppyisen ja revenneen tarran, jossa luki Arabia Wärtsilä Finland. Hinnasta päätellen veikkaan,  ettei myyjäkään ollut tajunnut kyseessä olevan Finelin purkki. Tämä halvalla ostettu, kivan pirtsakan värinen Finelin purkki löytö päätyi lastenhuoneeseen kynien säilytystä varten. Puukynien purkkina se onkin oikein oivallinen.

24.2.2015

Pikkuiset jakkarat



Kodistamme löytyy muutama vanha puinen jakkara, jotka ovat mielestäni kovin söpöjä. Suloisen ulkonäön lisäksi ne ovat osoittautuneet vieläpä käteviksi. Kovassa käytössä ne ovat etenkin tuon perheen pienimmän ansiosta. Hän kun tarvitsee jakkaran jatkojaloiksi vielä kovin monessa tilanteessa, kun tuo alle metrin pituus estää useimpiin asioihin ylettymisen ilman apuja. Jakkarat ovat pienenkin helppo kantaa ja siirtää paikasta toiseen, sillä ne ovat pienen kokonsa lisäksi (tai juuri sen ansiosta) kevyitä. Tuo mini siirteleekin käden käänteessä jakkaroitaan milloin minnekkin; valokatkaisimen alle ylettyäkseen laittamaan valot, lelu-/kirjahyllylle nappastaakseen kirjan katseltavaksi tai lelun leikittäväksi jne.

Kirppislöytö: pikkuinen jakkara 3e

Vessoissa olevat jakkarat toimittavat myös korokkeen virkaa perheen pienintä varten. Korokkeen avulla vaahtosammuttimen mitoissa oleva yltää pesemään kädet ja ottamaan pyyhkeen käsien kuivausta varten. Pääsääntöisesti vessan jakkarat saavat olla paikoillaan vessoissa, mutta toisinaan alakerran vessan jakkara päätyy leikkeihin mukaan. Se vessan jakkara kun sattuu olemaan Jukka rullajakkara, mistä voikin helposti päätellä, miksi kyseinen jakkara otetaan leikkeihin. Tietysti siksi, kun sillä on kiva rällätä ja rullailla pitkin alakertaa ja leikkiä, että kyseessä olisi räyhempikin menopeli. Mutta ei siinä mitään, antaa lapsen leikkiä, sillä jakkarahan on tarkoitettu Juho Jussilan nettisivuja lainatakseni "istuimeksi ja istuen ajamiseen". Mutta tosiaan istumisen ja rullailun lisäksi kyseinen jakkara sopii hyvin myös koroke käyttöön, koska jakkara on topakka ja pysyy (tarvittaessa) hyvin paikoillaan.

Kirppislöytö: Jukka rullajakkara 3e

Rullajakkara on kirppislöytö muutaman vuoden takaa. Maksoin kyseisestä jakkarasta kolme (3) euroa ja olin todella tyytyväinen jakkaran edullisuuteen viimeistään siinä vaiheessa, kun googlasin jakkarasta lisätietoa. Silloin Jukka rullajakkaraa myytiin parissa eri nettikaupassa melkein kahdeksankymmenen (80) euron hintaan. Joten ihan hyvin säästin, kun sain ostettua jakkarani käytettynä uuden sijaan. Myös valko-punainen pikku jakkara on kirppislöytö, josta maksoin saman verran kuin rullajakkarasta. Kirpparilta on myöskin pieni jakkara, joka on maalattu tumman beigellä ja valkoisella. Yhdestä puujakkarasta en ole maksanut mitään (tai näkökannasta riippuen paljonkin), sillä myyjä jätti kyseisen jakkaran tähän taloon muutaman muun kodin irtaimisto tavaran lisäksi silloin, kun me tämä talo ostettiin. Kyseinen jakkara on hieman horjakka, joten se ihastuttaa rouhealla ulkonäöllään vain kukkaruukun alustana.

Kirppislöytö: jakkara 2e

23.2.2015

Bo Boo


Postailinkin jo aiemmin siitä, että olen löytänyt kirppareilta muun muassa muutamat Marimekon verhot, joista tykkään kovasti. Kaikki Marimekon kuosit eivät tietenkään miellytä silmääni, mutta moni on suorastaan ihana. Eniten Marimekon tuotteista pidän tällä hetkellä lasten astioista sekä lapsekkaista kankaista. Marimekon Bo Boo kuuluu niihin kuoseihin, joista pidän erityisen paljon. En kaikkein eniten, mutta paljon. Muutaman autokuosisen tuotteen olenkin meille hankkinut.

Marimekon Bo Boo -lasten astiasto
Bo Boo -lasten astiaston olen ostanut jotain vuosia sitten ja se onkin kovin mieleinen pikkuiselle autofanille. Pirtsakan värisen autokuvion lisäksi myös astioiden muoto on osoittautunut käytössä hyväksi. Etenkin kulho on passelin kokoinen pienelle syömärille, eikä mukissakaan mitään vikaa ole. Kyseisen astiaston lautanen ei sen sijaan ole juurikaan ollut ruokailu käytössä, sillä siitä ei ole niin helppoa saada ruokaansa lusikoitua kuin syvempi reunaiselta lautaselta. Lautanen on kaikesta huolimatta ollut kovassa käytössä, sillä se mainio tarjoilulautanen. Bo Boo lautanen sekä kulho toimivatkin etenkin lasten synttärijuhlissa kattauksen piristäjinä.

Tarjotin kirpparilta 4 €
Koska Bo Boo on toisinaan osa meidän kattausta, siksi olikin kivaa löytää siihen täydennystä. Kirpparilta sattui nimittäin löytymään samaa sarjaa oleva tarjotin, joka oli kuin uusi ja hintana passeli neljä (4) euroa. Kirpparilta on myöskin kantautunut toinen Bo Boo löytö;  pieni päiväpeitto. Toisinaan kummastelen tätä ostostani, sillä en alun perinkään pitänyt peiton väristä. Päiväpeiton pohjaväri on siis sininen, joten päiväpeitto näyttää jotenkin tunkkaiselta raikkaaseen valkoiseen pohjaväriin verrattuna. Ajattelin kai, että totun eri väriseen pohjaväriin ja rupean jopa pitämään siitä, mutta väri ei tunnu edelleenkään oikealta ja sen vuoksi päiväpeitto ei ole löytänyt paikkaansa mistään. No annan tälle kahden (2) euron löydölle vielä mahdollisuuden saada minut tykästymään siihen, mutta voi kuitenkin olla, että päiväpeitto tulee jossain vaiheessa päätymään kirpputorille takaisin. Aika näyttää.

Kahden (2) euron kirpparilöytö päiväpeitossa ajelee värikkäät autot

18.2.2015

Eero Aarnion Pony

Pony aivaimenperä, alelöytö kolmella (3) eurolla Kodin Ykkösestä
Niin mielelläni aloittaisin tämän blogikirjoituksen toteamalla, että pitkäaikainen haaveeni toteutui ja vihdoinkin sain oman Aarnion suunnitteleman Pony tuolin itselleni. Tällä kertaa kuitenkin joudun postaamaan hivenen pienemmistä Pony löydöistäni, sillä en ole vieläkään lottovoittaja, joten en ole pystynyt hommaamaan sitä ihanaa klassikkoa kotiini. Sen pienemmän, muutaman sata euroa maksavan Ponyn, voisi mahdollisesti saada hankituksi minunkin tuloilla, mutta en halua tyytyä siihen pienempään malliin. Pieni kun vaan on liian pieni ja toiseksi ainekin kuvien perusteella isomman Ponyn pinta näyttää eläväisemmältä, joka siis miellyttää omaa silmääni enemmän. Itse haluan nimenomaan sen alkuperäisen ison Ponyn, jonka voisi ostaa omaksi reilulla kolmellatuhannella eurolla. Lienee sanomattakin selvää, ettei tällaisella tavallisella kotiäidillä ole varaa laittaa kolmea tonnia yhteen tuoliin, mutta ehkä joskus pystyn sen vielä ostamaan. Niin ja itsestään selvyys on kai sekin, että kopiota en osta, vaikka tämänkin Aarnion luomuksen kopioita löytynee jos vaikka minkälaisena versiona huomattavasti alkuperäistä huokeampaan hintaan. Viimeistään sitten eläkepäivinä venyttelen penniä äärimmäisyyksiin asti, jotta saan Ponyni ostettua. Tai sitten vain tyydyn ihailemaan Ponya niiden luona, joilla on siihen ollut oikeastikin varaa.

Ponyssa minua viehättää se vekkuli muotoilu. Aarniosta pidän muotoilijana/suunnittelijana juurikin niiden leikkisien ja värikkäiden huonekalujen takia, joista oikein huokuu positiivisuus. Monet Aarnion suunnittelemat huonekalut saa minulle jo pelkällä katsomisella hymyn huulille ja mielen iloiseksi. Todettakoon tähän vielä, että omalla kohdalla hymy kyllä tuppaa hyytymään siinä vaiheessa, kun uskaltaudun katsomaan tuotteen hintaa.

Eero Aarnion pienet Pony tarjottimet kirpparilta 2€/kpl

Onneksi tämmöinen köyhempikin tapaus pääsee kosketuksiin designin kanssa, sillä esimerkiksi tuo vuodelta 1973 peräisin oleva Pony on levinnyt jo laajalle. Pony löytyy nykyään muun muossa tarjottimista, mukeista, heijastimista, avaimenperistä, pussilakanoista, pyyhkeistä ja koruista. Iloisena yllätyksenä huomasin Ponyn löytyvän nykyään myös kankaista. Selasin nimittäin Aarnion Ponysta hieman lisätietoa, ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä juttua ja päädyin Eurokankaan nettisivuille, jossa komeili Pony kangas. Hurmaannuin heti ja päätin, että lähipäivinä aioin piipahtaa lähimmässä Eurokankaassa katselemassa ja hypistelemässä tätä kangasta. Jos kangas on luonnossa yhtä ihana kuin uskon sen olevan, joudun luultavasti ostamaan meille uudet verhokankaat. Nimittäin tuskin pystyn vastustamaan sitä. Tosin pieni pelkoni on, ettei tämä kangas kuulu enää valikoimiin. No liikkeessä käymällähän se selviää, saako tätä kivaa kangasta vielä. En kylläkään pysty käsittämään, että miten minulta onkin voinut mennä kokonaan ohi tämä Ponyn rantautuminen kankaisiin ja kyllä harmittaa, jos kangas jää sen vuoksi saamatta.

Alelöytö Kodin Ykkösestä: Iso Pony tarjotin n.10e



17.2.2015

Hurmaava Myyrä

Kuva kirjasta Myyrä puhemiehenä
Zdeněk Milerin (1921-2011) luoma neuvokas Myyrä hahmo lienee monelle tuttu jo sieltä omasta lapsuudesta? Minulle itse asiassa ei ollut, vaan tutustuin tähän hauskaan ja kekseliääseen hahmoon ensimmäisen kerran noin kuusi vuotta sitten. Silloin esikoiseni sai kummiltaan syntymäpäivälahjaksi Myyrä kirjan. Molemmat, sekä minä, että parivuotias lapseni ihastuimme kirjaan heti ensi lukemalta. Tykästyin kyllä ihan täysillä tähän hyväntahtoiseen Myyrä hahmoon ystävineen. Mielestäni kirjassa oleva kuvitus oli (ja on edelleen) suorastaan valloittava; niin värikäs, selkeä ja täynnä pieniä yksityiskohtia. Myös kirjan mukava tarina sai minut haluamaan Myyrä kirjoja ehdottomasti lisää. 

Myyrä kirjat
Muutamassa vuodessa meille onkin kertynyt iso pino näitä kirjoja. En oikeastaan edes tiedä, että puuttuuko kirja kokoelmastani vielä joku? Osa näistä kirjoista on lahjaksi saatuja, mutta yllättävän monta olen onnistunut löytämään kirpputorilta. Myyrä kirjoja näkee ihmeen usein kirppareilla ja yleensä vielä erittäin siistikuntoisina, eikä ne monestikaan ole edes hinnalla pilattuja. Kukahan niistä raaskii luopua? No en minä aineskaan. Mutta aina parempi niin, että joku luopuu. Sen vuoksi minäkin olen pystynyt ostamaan meille näinkin monta hyväkuntoista Myyrä kirjaa käytettynä. Voisihan näistä kirjoista myös nauttia lainaamalla Myyrää kirjastosta, mutta kun nämä ovat niin ihania, että mieluiten omistan ne itse ja katselen niitä omassa lasten kirjahyllyssä.

Uusin kirppislöytöni: Myyrä ja kotka kirja 1e
Vaikka Myyrä kirjat eivät ihan sieltä lyhyimmästä päästä ole pituudeltaan, silti näitä jaksaa näin aikuisenakin lukea yhä uudelleen ja uudelleen.Viehättävyyttä lisää myös se, että näissäkin kirjoissa on usein jokin opetus, jota on opettavaista pohtia vielä lukemisen jälkeen yhdessä lapsen kanssa (tosin ei meillä joka lukukerran jälkeen jäädä kirjan opetuksia pohtimaan). Meillä kyllä luetaan näiden lisäksi myös monia muita kirjasarjoja, joka edesauttaa sitä, ettei tähän sympaattiseen tsekkiläiseen hahmoon pääse vahingossakaan kyllästymään.


Kirpparilöytö: Myyrä pehmolelu 5e
Kirjojen lisäksi meiltä löytyy Myyrä pehmolelu, joka on kirpparilöytö sekin. Sitten lisäksi on muutama erilainen Myyrä dvd. Aluksi olin pitkään sitä vastaan, että meille ostettaisiin Myyrä dvd, mutta taivuin jossakin vaiheessa lasten tahtoon. Vastahakoisuuteeni oli oikeastaan syynä se, etten uskonut Myyrä kirjojen lumon ja viehättävyyden ulottuvan telkkariruudulle saakka. Ja miten väärässä olinkaan; kyseinen hahmo hurmaa niin piirroshahmona dvd:llä kuin kirjoissakin. Myyrä dvd- levyjen erikoisuutena on muuten se, ettei niissä puhuta, vaan käytetään pelkästään erilaisia äänitehosteita, musiikkia ja äänillä ilmaistaan vain tunnereaktioita.

Myyrä tyynypäällinen 0,50e kirpparilta
Edellä mainittujen lisäksi meiltä löytyy Myyrä kuppi, syvä- ja matala lautanen. Kyseinen lastenastiasto on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa. Niin ja onhan meille kulkeutunut kirpputorilta Myyrä palapelikin ja pikkuinen tyynyliina. Siinäpä ne meidän Myyrät tulikin lueteltuna. Joten ei meiltä vielä kovin paljon löydy Myyrää kotoa ja aikomuksena onkin hommata Myyrä oheistuotteita lisää, jos vain hyvään hintaan joku mieleinen tulee kirpputorilla vastaan.

Myyrä lastenastiasto 3e kirpparilta
Välillä minua ihmetyttää, että miten olen löytänyt Myyrän vasta aikuisiällä. Ensimmäinen Myyrä kirja, Kuinka Myyrä sai housut on ilmestynyt niinkin kauan sitten kuin 1959 ja silti itse olen törmännyt tähän yhteen nykyiseen lemppari hahmooni vasta 50-vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Olen kuitenkin iloinen, että vihdoin olen Myyrän löytänyt ja voin jakaa Myyrä hypetyksen yhdessä lapsieni kanssa. Jään myös innolla odottamaan, kuinka Zdeněk Milerin tytär Katerina Miler jatkaa isänsä elämäntyötä ja millaisia Myyrä kirjoja on vielä luvassa lisää hänen kirjoittamana.

16.2.2015

Retrot kumieläimet

Kumieläin bambit, made in W-Germany

Melkein kaikki meillä olevat lelut ovat jonkun vanhoja. Enin osa leluista on kirpparilöytöjä, mutta joukossa on jokunen sukulaisilta ja tuttavilta saatu lelu. Kyllä meillä uusiakin leluja löytyy, tosin niistä melkein jokaisen on lapset saanut lahjaksi joko meiltä vanhemmilta tai muilta läheisiltä. Jokunen lelu on hommattu muuten vaan alennuksesta jälkikasvulle, mutta todella harvassa on ne kerrat kun muuten vaan kaupasta on ostettu lelu lapselle. No kirppareilta tulee roudattua leluja senkin edestä, joten niitä on tosiaan kertynyt paljon. Jonkun mielestä jopa liikaa, ainekin siivotessa toisinaan tuntuu siltä. Aika harvoin meillä kuitenkaan pistetään leluja kiertoon, sillä pidän itsekkin lasten leluista ja eritoten kaikista vanhoista, nostalgisista leluista. Ja ne Länsi-Saksalaiset kumielukat, ne vasta kuuluukin niihin ihaniin leluihin, joista pidän erityisen paljon.

Kukko ja gorilla elukat
Nämä kumielukat muistan hyvin omasta lapsuudesta. Meillä nämä oli silloin kultaisella 80-luvulla pihaleluina. Pitkin hiekkalaatikkoa päristeltiin kavereiden kanssa menemään niillä versioilla, joilta löytyi pyörät alta. Muutkin elukat pääsivät mukaan hiekkakakku kekkereille ja uppoamaan hiekkalinnan edustalle olevaan vallihautaan. Valitettavasti ne lapsuuden kumielukat kokivat kovan kohtalon säiden armoilla ja päätyivät kaatopaikalle muun roskan ja romun mukana.

Kolme rullaeläintä
Onneksi olen onnistunut löytämään näitä lapsuusmuistoja verestäviä pikkuisia elukoita. Meillä nämä pysyvät visusti sisäleluina, eikä näitä tulla hiekkalaatikko leikeissä näkemään. Enimmäkseen nämä taitaa toimittaa hyllynkoristajan virkaa vaikka välillä tuo perheen pienin tykkää asetella näitä elukoita jonoon. Ei haittaa, vaikkei nämä monessa leikissä olekkaan mukana, sillä niin ihania ja sympaattisia nämä ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Oravat
Nämä omat elukat olen onnistunut löytämään kirpparilta suht edullisesti. Nämä on myyty lelupusseissa, jossa on ollut muuta turhaa romua parin elukan lisäksi. Pusseista olen maksanut jotakuinkin euron verran kappaleelta. Keskimäärin olen siis maksanut n. 0,50€ per eläin.Vähänhän näitä vielä on, mutta toivottavasti näitä löytyisi lisää. Niin todella moni kiva elukka kun kokoelmista vielä puuttuu.

Löytöjä kirpparilta; pieni kumieläin kokoelmani

15.2.2015

Pikkuruiset tuuttipullat

Tänä vuonna moni tuntuu hurahtaneen tuuttipulliin perinteisten laskiaispullien sijaan. Myös minulle tuli pakottava tarve kokeilla näitä paljon kehuttuja laskiaispullia, jotka lastenkin olisi siistimpi syödä. Vaikka minä en ole aiemminkaan kokenut ongelmalliseksi sitä, kun hillo ja kermavaahto tursuilee pullan välistä ja päätyy lasten sotkuisten sormien mukana ties minne, silti viehätyin laskiaispullan uudesta ilmeestä sen verran paljon, että kokeiluun meni. Itse törmäsin tähän tuuttipulla ideaan ensimmäisen kerran Pieni ihana blogissa, joten idea näihin pulliin on lainattu häneltä. Reseptinä luotan vanhaan koulukirjan pullareseptiin ja tyylilleni uskollisena päädyin leipomaan pieniä näistä pullista. Itse olen tykästynyt minikokoisiin leivonnaisiin, vaikka kyllä minä toisinaan teen ihan normikokoisia leipomuksia miniatyyrien sijaan. Tällä kertaa en onnistunut tekemään aivan minikokoisia pullia, mutta pienehköjä näistä kumminkin tuli (n. 5cm pituisia, osa pienempiä, osa isompia, sillä en onnistunut näin ensimmäisellä kerralla saamaan näistä aivan tasakokoisia). Mutta tässä siis minun versioni näistä pullista:

Pikkuruiset tuuttipullat
  • 4dl maitoa
  • 50g tuorehiivaa
  • 2 kananmunaa
  • reilu 1tl suolaa
  • 1,5dl sokeria
  • 2tl kardemummaa
  • 10-12dl vehnäjauhoja
  • 150g voita
Täytteeksi:
  • Hilloa
  • Kermaa
+ lisäksi voiteluun kananmunaa ja pinnalle raesokeria

Murenna hiiva kädenlämpöiseksi lämmitettyyn maitoon. Sekoita joukkoon kananmuna, suola, sokeri, kardemumma ja osa jauhoista. Alusta taikinaa toisella kädellä ja lisää vähitellen loput jauhot taikinaan. Lopuksi lisätään voisula. Kun taikina irtoilee reunoista, peitetään kulho liinalla ja annetaan turvota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa. Taikinan kohotessa on hyvä valmistaa foliosta tötteröt, jonka ympärille pulla pyöritellään. Kun foliotötterön öljyää huolella, irtoaa kypsä pulla helposti tötterön ympäriltä. Kun taikina on kohonnut noin kaksinkertaiseksi, pyöritellään taikinasta pötkö pöydällä ja jaetaan se pienempiin osiin, joista pyöritellään lyhyitä noin sentin paksuisia pötkylöitä. Taikina pötkylät pyöritellään huolellisesti foliotötteröiden ympärille siten, että foliotötterö ei peity loppuun asti taikinasta (tämä helpottaa folion poistamista valmiista pullasta). Sitten vain liinan alle kohoamaan ja jonka jälkeen kananmunalla voitelu sekä raesokerilla koristelu ja uuniin n. kymmeneksi (10) minuutiksi 225 asteeseen. Irrota valmiista, hieman jäähtyneistä pullista folio irti ja täytä sitten pulla hillolla ja tursota kermavaahto pursotinpussin avulla.

Itse tein tällä taikina määrällä 15 pikkuista tuuttipullaa (tai toukkapullaa, kuten lapset näitä pullia kutsui), 20 pikkupullaa ja minikokoisen pullapitkon. (Pelkäsin, että näistä pikkuisista tuuttipullista tulisi kuivia, joten sen vuoksi päädyin leipomaan myös tavallisia pullia lisäksi). Onneksi pelko tuuttipullien kuivuudesta osoittautui turhaksi ja nämä pullat olivat erittäin herkullisia. Näitä tehdään ehdottomasti uudestaan.

Pikkuinen tuuttipulla

P.s. Meillä jatketaan edelleen siivoamishommia laskiaspullien syönnin jälkeen. Nimittäin perheen pienin onnistui sottaamaan myös näitä tuuttipullia syödessä. Sotkuahan siitä tulee, kun toinen välttämättä haluaa kaivaa ensin täytteen pienillä sormilla suuhunsa ennen pullan syöntiä.

14.2.2015

Porkkanaiset minidonitsit


Porkkanaiset minidonitsit

Ystävänpäivä, mikä mahtava syy leipomiseen! Yleensäkin tykkään leipoa juhlapäivien kunniaksi jotain. Tosin en minä sitä juhlapäivääkään aina tarvitse leipomisen tekosyyksi, vaan minähän leivon herkkuhimon iskiessä vaikka Keijon nimipäivän kunniaksi (tarkennettakoon vielä, etten eläessäni ole tuntenut yhtäkään Keijoa). Jos peililtä kysyttäisiin, niin se olisi ehdottomasti sitä mieltä, että leivon liian usein. Onneksi peililtä ei kysytä, joten taidan jatkossakin päästää leipomisinnostukseni valloilleen yhtä herkästi kuin tähänkin asti.

Koska huomenna on tiedossa pullanpaisto päivä laskiaisen vuoksi, halusin tehdä tänään jotain nopeasti valmistuvaa leivonnaista. Päädyin valmistamaan ystävänpäivän kunniaksi mini porkkanadonitseja (tai porkkanaisia minidonitseja), jotka eivät kuulu mielestäni niihin ihan parhaisiin herkkuihin, mutta helppouden, nopeuden ja vaivattomuuden vuoksi päädyin leipomaan niitä. Yleensä keittiössäni valmistuu donitsit aivan perinteisellä ohjeella, mutta tällä kertaa kaipasin näihin jotain uutta, joten siksi porkkana ja kaneli löysi tiensä donitseihini.

Porkkanaiset minidonitsit (n.65kpl)

Pohja:
  • 3dl vehnäjauhoja
  • 1tl leivinjauhoja
  • 1dl sokeria
  • 1tl vaniljasokeria
  • ½ tl suolaa
  • 1tl kanelia
  • reilu desi maitoa
  • 1 kananmuna
  • 3rkl voisulaa
  • 3dl porkkanaraastetta
Päälle: 
  • Suklaata (esim. maitosuklaata ja valkosuklaata)
  • Nonparelleja
+ Donitsivuoan voiteluun voita

Sulata voi kattilassa ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Kuori ja raasta porkkanat. Voitele sitten donitsivuoka. Sekoita kaikki kuiva-aineet keskenään kulhossa ja lisää joukkoon maito, kananmuna, voisula sekä porkkanaraaste. Hämmennä aineet huolella sekaisin ja laita sitten taikina pursotinpussiin (esim. minigrip pussi soveltuu tähän hyvin). Pursota taikina pursotuspussiin leikatusta pienestä aukosta donitsivuokaan siten, että taikinaa on noin puoleenväliin asti. Sitten vain uuniin noin seitsemäksi (7) minuutiksi. Kumoa donitsit johonkin alustalle ja anna jäähtyä. Jäähtyneet donitsit dipataan sulassa suklaassa ja koristellaan vaikka nonparellein. Laita valmiit donitsit vielä jääkaappiin, jotta kuorrutus hieman jähmettyy.

Minidonitsi (halkaisijaltaan n.4cm)
Tähän loppuun vielä aikuiselta saamani palaute tämänkertaisesta leipomuksestani : "Ei nämä nyt ihan Arnoldsin donitseille vedä vertoja, mutta ihan herkullisia ovat silti". Tosin lasten mielestä nämä ovat suurta herkkua.

13.2.2015

Harminpaikka - ostamatta jääneet kirpparilöydöt

Suurimmaksi osaksi sitä on tyytyväinen kirpparilla tehtyihin ostoksiin, vaikka ainahan sitä toivoisi tekevänsä vielä parempia löytöjä entistä edullisemmin. Joskus kirppareita kiertäessä käy niin, että löytää jotain kivaa, mikä ei kuitenkaan päädy kotiin asti. Vaikka useammin toki käy niin, että tulee ostaneeksi jotain turhaa. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun olen kantanut kirpparilta kotiin jotain mille ei loppujen lopuksi ole ollut mitään käyttöä. Lähinnä ne on niitä itselle ostettuja vaatteita, joita voi virheostoksiksi kutsua. Näin mustien vaatteiden ystävänä, kieltämättä toisinaan mietin itsekseni peilin edessä seisoessani, uusi makkarankuorta muistuttava vaate päällä, että mitäköhän ihmettä päässäni liikkui kun tällaisen liian pienen kukkakuosisen mekon menin ostamaan? Ilmeisesti ei mitään. Pitäisi varmaan opetella käyttämään niitä sovituskoppeja, niin huti ostoksilta välttyisi paremmin. Mutta toisaalta, nauru pidentää ikää ja olenkin varmaan pari elinvuotta tienannut lisää naureskellessani itsekseni kirpparikuteet niskassa, joten ehkei ne virheeltä tuntuneet hankinnat niin turhia olleetkaan. Ja sitä paitsi, ne turhatkin ostokset voi aina viedä takaisin sinne kirpparille oman myyntipöydän mukana, joten niistäkin pääsee aika kätevästi eroon.

Vilen Finnware mintunvihreä peltipurkki 1e

No mutta tarkoitukseni ei ollut löpistä niistä turhista ostoksista, vaan niistä ihanista löydöistä, jotka kumminkin jäi syystä tai toisesta ostamatta. Itsellä tällaisiä löytöjä on onneksi vain pari kappaletta. Yksi löytö on jäänyt erityisesti harmittamaan. Löysin nimittäin joitain vuosia sitten täysin ehjän, sinisen Grapponia viinilasin eurolla kirpparilta. Siis eurolla ja en ostanut sitä. Tästä voin vain syyttää itseäni, sillä olin lähtenyt kirpparille epähuomiossa ilman lompakkoani. Koska minulla oli muutama kolikko taskun pohjalla, päätin kuitenkin kiertää kirpparin. Löysin silloinkin muutaman jutun; toppahanskat esikoiselle ja uuden Myyrä kirjan, viinilasin lisäksi. No koska hilut eivät riittäneet kaikkeen, jouduin tekemään päätöksen, että mitä jätän ostamatta. Mietin siinä sitten sangen typerästi, että enhän minä kerää Grapponiaa sinisenä ja kyseessä olisi vaan yksi lasi, joten pärjäisin ilmankin. Myyrä kirjoja sen sijaan kerään ja toppahanskat ovat tarpeelliset, joten niiden kanssa menin kolikkoineni kassalle. Kotona asia kävi vaivaamaan minua ja palasin kirpparille myöhemmin rahapussini kanssa vain huomatakseni, että lasi oli jo mennyt. Ärsytystä lisätäkseni menin vielä selaamaan netistä, että mikä mahtoi olla ostamatta jääneen lasin arvo. Ja nettihän osasi kertoa, että kyseisestä lasista oltiin maksettu noin kuusikymmentä (60) euroa kappaleelta eräässä käytettyjä tavaroita myyvässä nettiputiikissa. Arvohan näissä vanhoissa lasitavaroissa vain tuppaa nousemaan, joten en edes uskalla katsoa, että mikäköhän lasin käypä arvo olisi nyt. Ja niin, niitä sovivan kokoisia toppahanskojakin löytyi kotoa sen seitsemän paria, joten se niistä hanskojen tarpeellisuudesta. Ehkäpä se viinilasi olisi tosiaan ollut se järkevämpi ostos ja ihan hyvin se olisi sopinut yhteen niiden keräämieni kirkkaiden Grapponioiden kanssa.

Smurffi lasipurkki 0.50e

Toinen ostamatta jäänyt löytö on Arabian luumukuvioinen Pomona purkki. Purkki oli täysin ehjä, eikä mitään käytön jälkiä ollut näkyvissä. Ainut vain, että purkin kansi näytti uupuvan. Laskin purkin käsistäni epähuomiossa pöydälle ostoskorin sijaan, kun kävin vaatekasojen alta katselemaan, että löytyisikö siihen ihanaan purkkiin vielä kansikin. No kannen etsiminen tyssäsi loppujen lopuksi siihen, kun takaani kurkottui käsi nappaamaan Pomona purnukan nenäni edestä. Jäin hölmistyneenä seisoskelemaan paikalleni ja harmittelemaan, etten jostain syystä ollut tajunnut heti laittaa tätä viiden (5) euron löytöäni ostoskoriini. Erityisen harmittavan tästä tekee se, etten omista yhtäkään Pomona purkkia vieläkään, vaikka niitä kyllä haluaisin. En vain ole törmännyt kohtuuhintaisiin Pomonoihin ennen enkä jälkeen tuon edellä mainitun `välikohtauksen'.

Näiden lisäksi on tietysti nettilöytö harmituksia. Aika monesti on käynyt niin, että bongaan esimerkiksi torista jotain mitä haluan, mutta pikaisen soiton jälkeen saan tietää tuotteen menneen minuutti sitten edelliselle soittajalle. Mutta näitähän varmaan käy kaikille, jotka tekevät kauppoja netin välityksellä. Netissä kun pyörii ihan eri tavalla porukkaa kuin paikallisella kirpparilla, joten on ihan ymmärrettävää, että joku muu ehtii ostaa sen mahtilöydön ennen minua netin osta ja myy palstalta. Eikä nämä netin välityksellä tehdyt löydöt ole jäänyt samalla lailla harmittamaan kuin nuo livekirppareilla tehdyt, saamatta jääneet löydöt. Vaikka niin, olisinhan minä mielelläni ollut se ensimmäinen soittaja siinä kohdin kun joku kauppasi muutamalla eurolla isoa pinoa Grapponian lautasia tai silloin kun soitin ilmoituksesta, jossa annettiin ilmaiseksi Niemen tehtaiden valmistama vanha lasten kerrossänky ja lukuisissa muissakin löydöissä.

Pingu lotto 1e

Onko teillä lukijoilla mitään ostamatta jääneitä löytöjä, jotka ovat jääneet mieltä kalvamaan? En nimittäin halua uskoa ollenkaan, että olisin ainut, joka on (omien mokailujen seurauksena) menettänyt muutaman hyvän kirppislöydön.

ReimaTec toppahanskat 1,5e
P.s.Joku saattoi ehkä ihmetellä epämääräistä kuvapläjäystä, joka ei juurikaan osunut yksiin tekstin sisällön kanssa. Kuvissa on siis uusimpia kirppari löytöjäni esiteltynä, sillä varsin ymmärrettävistä syistä minulla ei ollut mahdollisuuksia kuvata ostamatta jääneitä kirpparilöytöjä, jotka tosin olisi sopinut tämän postauksen kuvitukseksi hieman paremmin.

12.2.2015

Kolmen emalipannun kopla

Kirpparilöytö emalipannut: punainen Primavera 6e ja Ruusu 3e 

Minun Finel emalipannu kokoelmani on vielä sangen vaatimaton. Vain kolme ihanaista vanhaa Finelin emalipannua on löytänyt tiensä meille. Ja voi kuinka paljon haluaisinkaan näitä lisää! Syy kokoelman pienuuteen ei niinkään ole pannujen saatavuus vaan hinta, joka on muodostunut melko korkeaksi kysynnän ollessa suuri. Mutta joskus lykästää ja pannun voi löytää omaksi iloksi huokeaan hintaan. Jos oikein hyvä tuuri käy, voi lykästää useamminkin, kuten minulle kävi. Onnistuin nimittäin löytämään vähän ajan sisällä pilkkahintaan kaksi emalipannua. Ensiksi löytyi  Esteri Tomulan suunnittelema ruusukuvioinen pannu vaivaiseen kolmen (3) euron hintaan. Kolme euroa hienosta pannusta tuntui ihan puoli-ilmaiselta ja olin melkeinpä häkeltynyt ihanasta löydöstäni. Vielä muutaman viikon kuluttua onni potkaisi uudestaan ja silloin löytyi Raija Uosikkisen suunnittelema punainen Primavera pannu kuuden (6) euron hintaan. Kaiken lisäksi pannut ovat vielä aika hyvässä kunnossa, vaikka  ovatkin peräisin  60-70 luvulta. Pientä ajanpatinaa on havaittavissa, mutta sehän nyt vain kuuluu asiaan.

Keltainen Primavera emalipannu on sisältä loistokunnossa
Edellä mainitut ovat siis minun kokoelmissani toinen ja kolmas Finel emalipannulöytö. Se ihan ensimmäinen emalipannuni ei ollut mikään naurettavan halpa löytö, vaikka mielestäni kohtuuhinnalla senkin sain. Sitä, pientä keltaista Uosikkisen Primavera emalipannua, kävin kuola valuen ihastelemassa kerran jos toisenkin paikallisen lahjoitusvaroin toimivan kirpputorin ikkunassa. Pyyntiä pannulla oli viisikymmentä (50) euroa, joka tuntui liian suolaiselta hinnalta silloisessa opiskelijabudjetissani. Ilmeisesti muutkin pitivät pannua turhan tyyriinä, sillä pannu koristi kirpputorin näyteikkunaa useamman kuukauden ajan. Joka kerta kyseisellä kirpparilla käydessäni hipelöin pannua käsissäni, mutta päädyin aina laskemaan sen takaisin näyteikkunaan. Kuitenkin kerran, tavanomaisen kirpparikerroksen päätteeksi, rohkenin avata suuni ja hieman arkaillen kysäistä olisiko pannussa yhtään tinkimisvaraa. Koskaan aiemmin en ollut kotimaassa kehdannut tinkiä, mutta silloin rohkenin kokeilemaan. Ja onneksi rohkenin, sillä pienoisen tinkaamiskeskustelun lopuksi kävelin kirpputorilta kotia uusi pannu kädessäni ja vain kaksikymmentä (20) euroa kevyemmän lompakkoni kanssa.

Keltainen Primavera emalipannu 20e kirpparilta

9.2.2015

Kallein kirppariostos ikinä

Pääsääntöisesti ostan kirppareilta vain edullisia tuotteita. Enimmäkseen ostoskoriini päätyy euron tai parin maksavia juttuja. Joskus menee vitonen tai kymppi ja muutaman kerran olen maksanut kaksikymmentäkin (20) euroa jostain yksittäisestä haluamastani asiasta, kuten niistä jo aiemmin mainituista Marimekon Kaivo verhoista. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin halpojen löytöjen perässä ja olen aika tarkka siitä, paljonko käytän kirppareilla rahaa. Poimin ostoskoriini lähinnä niitä omasta mielestä tarpeellisia juttuja edullisesti ja jätän kalliimmat tuotteet suosiolla toisten löydettäviksi. Vaikka löytäisinkin kirpparilta jonkun himoitsemani ihanan tavaran, jätän sen todennäköisesti ostamatta, jos se on mielestäni liian hintava. En siis kuulu niihin keräilijöihin, jotka maksavat melkein mitä tahansa jostain tuotteesta, jonka he kovasti haluavat kokoelmiinsa. Minulle eniten löytämisen riemua tuottaa, kun onnistun löytämään jotain mielestäni todella edullisesti, eikä pelkkä ns. markkinahinnalla tuotteen ostaminen saa samanlaista hyvänolon tunnetta aikaiseksi. Voihan se olla, että vielä joskus sisäinen keräilijäni nousee todenteolla esiin ja rupean ostamaan himoitsemiani tavaroita hintaa katsomatta. Sitä odotellessa on toki hienoa, että kirppareilta löytää vielä aika hyvin kaikkia keräilyesineitä, vaikka sitten vähän tyyriinmälläkin hinnalla.




Mutta sitten siihen kalleinpaan kirppariostokseeni ikinä, koskaan ja milloinkaan. Sen tittelin saa vanhat nukenvaunut. Ora:n vanhoista, vakosamettikankaalla päällystetyistä punaisista nukenvaunuista maksoin enemmän kuin yhdestäkään toisesta kirpparitavarasta. Ihastuin vaunuihin heti ensinäkemälläni. Ne olivat niin hienot ja ihanat. Ne sopisi täydellisesti lastenhuoneeseen pähkäilin mielessäni. Käyttäjäkin niille oli jo valmiina; minun vanha Henna nukkeni. Ja vaunujen innokkaaksi työntelijäksi ilmottautui heti kättelyssä reipas taapero. Pyörittelin nukenvaunuja hetken jos toisenkin käsissäni ja kuvittelin, kuinka leikki sujuisi niillä kuin tanssi ja muuta liibalaabaa. Mutta sitten kävi jotain ja pääkoppani valtasi ajatus siitä, että vaunut ovat ihan liian kalliit. Iski piheys ja mielikuva siitä, että ehkei ne niin tarpeelliset olisikaan. Ja niin jätin ne ihanat vaunut kirpparille, vaikka pystyin melkein kuulemaan kuinka ne huusi nimeäni vielä siinä vaiheessa, kun kirpputorin ovi sulkeutui takanani. Kotiin päästyäni mielessä pyöri vain ne ostamatta jääneet punaiset nukenvaunut ja tajusin, että minun on pakko palata kirpparille katsomaan, että olisiko ne vielä siellä tallella. Ja olihan ne. Ja niin minä päädyin ostamaan erittäin siistit, pienet punaiset ja minun silmiini maailman ihanimmat nukenvaunut kolmellakymmenellä (30) eurolla. Näin jälkeenpäin ajatellen, eihän kyseessä ollut pahakaan hinta, sillä uusista saa kaupassa maksaa saman ja enemmänkin. Ja ne uudet, eihän ne vetäisi vertoja näille söpöille, lapsuusajasta muistuttaville, vaunuille. Siis minun mielestäni ei vetäisi vertoja, vaikka mitä luultavammin monen muun mielestä uudet vaunut (kuten muutkin uudet tavarat) voittaa vanhan sata-nolla. Ja hyvä niin, sillä ehkäpä tämäkin minun löytöni oli matkannut kirpparille juuri uusien, myyjän mielestä hienompien, vaunujen tieltä minun löydettäväksi.


Vaikka kolmekymmentä (30) euroa onkin tällä hetkellä isoin summa, jonka olen yksittäiseen tuotteeseen kirpparilla kuluttanut, niin ei se silti ole minulle mikään kipuraja. Voin kyllä maksaa enemmänkin, jos tuotteen hinta on suhteessa edullinen verrattuna uusin tai muihin vastaaviin tuotteisiin. Ja netin kautta ostetuista tavaroista (lähinnä huonekaluista) olenkin maksanut enemmän, mutta niitä en laske kuuluvaksi perinteisiin kirppisostoksiin, joten sen vuoksi niitä ei ole otettu huomioon tässä kallein kirppariostos ikinä postauksessa. Ja niitä netinkin kautta tehtyjä löytöjä on myös siunaantunut paljon, mutta niistä lisää joku toinen kerta.

Ora:n punaiset nukenvaunut, kirpparilöytö 30e

7.2.2015

Marimekon antia kirpparilta

Kirppislöytö 4 euroa: raidallinen Purje verhopari, Marimekkoa

Marimekon brändi koki jonkinasteisen romahduksen kopiointi kohujen seurauksena vuonna 2013. Kirpparihintoihin ei kohun vaikutukset yltäneet, ainakaan minun havaintojeni mukaan. Marimekko on edelleen haluttua ja hinnat sen mukaiset. Vuosia sitten, kohujen aikaan ja vieläkin Marimekon tuotteet ovat hinnoissaan kirpputoreilla. Eikä pelkästään kalliita muihin tekstiileihin nähden, vaan toisinaan aivan ylihintaisia.

Vihreä Unikko verho kirpparilta 2e
Veikkaan  etten ole läheskään ainoa, joka on törmännyt kirpputorilla kauttaaltaan likaiseen ja tahraiseen ruokalappuun, josta pyydetään yli kymmentä euroa, ihan vain sen takia, koska se nyt sattuu olemaan Marimekkoa. Ei kait kukaan maksa pinttyneestä ruokalapusta yhtään mitään, jos se on kuntoluokitukseltaan roskiskamaa? Myös reikäiset Marimekon vaatteet ovat hyvin edustettuina kirpputoreilla ja kovalla hintaa tottakai, sillä onhan kyseessä Marimekon rääsy eikä mikä tahansa halpakaupan rytky. Itse olen onnistunut bongailemaan lähiaikoina mm. Unikkokuosiset sukat kuudella eurolla. Pikkuvikana sukista mainittakoon kantapään kohdalta hituseksi kulunut kangas ja ukkovarpaan kohdalla oleva tuuletusaukko. Sitten lasten tasaraitakuosin virttynyt, reikäinen sekä tahrainen pitkähihainen kahdellakymmenelläkuudella (26) eurolla. Todella puoleensavetäviä löytöjä, eikö? Ja näitä esimerkkejä piisaisi enemmänkin, mutta siinäpä ne räikeimmät. Joo ymmärrän, tuote on alun alkaen ollut kallis ja olisihan siitä summasta nyt kiva saada takaisin edes puolet kirpparilla myymällä, mutta jos tuote on reikäinen, pinttynyt liasta ja haiseekin kaamealle kaiken kukkuraksi, niin ei se tuote silloin kuulu myyntiin, ei ainakaan kahdellakymmenellä (20) eurolla.

 Jokainenhan saa tuoda kirpparille myyntiin mitä tahansa, toki  kirpputorin sääntöjen puitteissa, mutta ei se ehkä ihan järkevää ole. Luulen nimittäin, että moni minun lisäkseni hyppää sellaisen pöydän yli, jossa ensimmäiset käteen osuvat tavarat ovat ylihintaista p*skaa ja niin pöydän muut, ehkä hyvätkin löydöt jäävät huomaamatta ja ostamatta. Edullisesti voisin toki itsekkin ostaa jonkun reikäisenkin vaatteen, jos siitä saisi jatkojalostettua jotain. Mutta ei, ei minulla sentään niin kova tarve ole tuunata rikkinäisestä tunikasta uutta sohvatyynynpäällistä, että minä siitä kolmekymppiä (30) pulittaisin. Mutta toisaalta, pahapa minun on tässä toisten tarpeista tietää ja joku saattaakin kotiuttaa ilomielin tuotteen, jonka minä miellän ylihintaiseksi roskaksi.

Marimekko patalappu 1e kirpparilta
Itse tykkään Marimekosta sen verran, että hommaan sitä kotiin niin käytettynä kirppareilta kuin uutena kaupasta. Aika tarkkaan pyrinkin kirppareilta näitä Marimekon tuotteita katselemaan, jotta saisin kotiini lisää tuotteita josta pidän. Kaupasta kun ei aina ole varaa ostaa jokaista himoitsemaani tuotetta, sillä ahkerasta lottoamisesta huolimatta en ole miljonääri, enkä edes millään mittapuulla mitattuna varakas. Onneksi siis olen onnistunut tekemään joitain hyviä Marimekko ostoksia kirpparilta, eikä löydöt rajoitu pelkästään aiemmin mainittuihin kaameuksiin. Uusimmasta Marimekko löydöstä, Kaivo verhoparista, maksoin kaksikymmentä (20) euroa. Mielestäni ihan passeli hinta, ainakin jos vertaa siihen, mitä näistä olisi saanut uutena maksaa. Toinen Marimekko verho löytöni on parin vuoden takaa. Silloin ostin kelta-valkoraidalliset Purje verhot huokeaan neljän euron hintaan. Siistejä verhoja molemmat. Kolmas verho löytöni on vihreä unikkokuosinen verho, josta maksoin kaksi (2) euroa. Ei pahan kallis hinta Unikosta, mutta ei verhon kuntokaan täysin priimaa ollut. Eurolla olen ostanut yhden Marimekon uuden patalapun. Ja olen ostanut myöskin niitä aiemmin mainitsemiani Marimekon ruokalappuja, mutta vain puhtaita ja nekin eurolla tai parilla.

Marimekon valko-puna-musta Kaivo verhot 20e kirpparilta

P.s. Onneksi oikoluin tekstini ennen julkaise napin painallusta. Nimittäin mukaan meinasi lipsahtaa kiusallinen kirjoitusvirhe, jonka seurauksena tarkoittamani asia olisi saanut sangen erilaisen vivahteen kuin oli tarkoitus. Ennen virheen korjaamista tekstissä luki, että ahkerasta lorttoamisesta huolimatta en ole miljonääri.. Että semmosta. 

6.2.2015

Jukka puujuna

Vanhoissa leluissa on vain sitä jotain. Sitä jotain, mikä saa haluamaan kotiin jo hieman ränsistyneenkin lelun. Vanhan lelun kohdalla ei pienillä jäljillä ja kulumilla ole paljoakaan merkitystä, vaan lelun haluaa omakseen vaikka huonommassakin kunnossa, elämää nähneenä. Vioista viis veisataan ja vuosikymmenien leikkimisen jäljet saavat näkyä. Ehkäpä se on juuri nostalgisuus, joka tekee vanhasta lelusta viehättävän. Sen olenkin todenteolla huomannut, että jokin niissä vanhoissa leluissa vetää puoleensa magneetin lailla; ei niitä muuten tulisi kirpparilta niin usein hamstrattua, etenkin kun lastenhuone on jo valmiiksi ylitsevuotavan täynnä leluja.

Kirppislöytö Jukka puujuna (Oy Juho Jussila) 










Yksi lemppari, vanha lelu kategoriaan kuuluvista löydöistä, on perheyritys Oy Juho Jussilan valmistama Jukka puujuna. Tarkemmin en löytänyt tietoa tämän kyseisen junan valmistusajankohdasta, mutta ainakaan se ei enää kuulu Jukka tuotteiden valikoimaan. Kulumaa junassa oli sen verran, että uskoisin tämän olleen leikittävänä hetken jos toisenkin ennen meille päätymistä. Ja jälkiä ja kulumaa on toki tullut lisääkin, niin ahkerasti se on meilläkin lasten leikittävänä ollut. Oikeastaan olen ollut yllättynyt kuinka moneen leikkiin tämäkin juna on saatu ympättyä mukaan. Ja hyvä juttuhan se on, että nämä vanhat lelut päätyvät oikeasti leikkeihin, eivätkä jää pelkästään äidin silmäniloksi lastenhuoneen hyllyä koristamaan.


Tätä puujunaa ei ostettu meille naurettavan halvan hinnan vuoksi, eikä pelkästään siksi, että juna on vanha. Syy ostamiseen oli pikemmin materiaali eli tässä tapauksessa puu, josta tykkään paljon erityisesti kestävyyden vuoksi. Ja toinen syy oli se, että pidän Jukka tuotteista. Ja se miksi pidän Jukka tuotteista on taas se, että ne ovat kotimaisia, Suomessa valmistettuja tavaroita, joissa on otettu hyvin huomioon esimerkiksi turvallisuusmääräykset (mm. maalit ovat myrkyttömiä).


Ja niin, tästä lelusta tosiaan maksoin enemmän kuin yleensä olen tottunut lelusta maksamaan kirpparilla. Tyytyväisin mielin kuitenkin pulitin junasta kymmenen (10) euron pyyntihinnan, sillä tiedän, että tämä lelu kestää aikaa.

5.2.2015

Mini runebergintortut

Minikokoisia runebergintorttuja



Kuten tapana on, myös meillä syötiin tänään Runebergin päivänä runebergintorttuja. Tänä vuonna tosin leivoin tavanomaista pienempiä, minikokoisia torttuja. Netti on pullollaan eri variaatioita runebergintortuista (kuten toki muistakin resepteistä), mutta tässä vielä minun resepti näihin helppoihin minileivonnaisiin. Näistä tulee todella pikkuisia, parin suupalan kokoisia miniherkkuja (n.3cm korkeita ja 4cm halkaisijaltaan).

Mini runebergintortut (n.24kpl)

Pohja:
  • 100g voita
  • 1dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 1dl vehnäjauhoja
  • 1dl korppujauhoja
  • 3/4dl manteleita jauhettuna
  • 1tl leivinjauhetta
  • 1tl kardemummaa
Kostutus:
  • 1dl vettä
  • n.2 tl sokeria 
Pinnalle/kuorrutukseen:
  • Vadelmahilloa
  • n.2,5dl tomusokeria
  • Kananmunanvalkuainen
  • Pari tippaa sitruunaa  (huom! Tällä ohjeella kuorrutusta tulee liian paljon, puolta pienemmälläkin määrällä pärjää)

Sekoita kuiva-aineet keskenään kulhossa sokeria lukuunottamatta. Vatkaa sitten voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää vaahtoon kananmuna. Sekoita. Kaada joukkoon jauho-mausteseos. Sen jälkeen levitä taikina hyvinvoideltuun minimuffinssivuokaan. Älä kuitenkaan laita taikinaa ihan piripintaan saakka. Sitten uuniin, keskitasolle 200 asteeseen ja paista niin kauan, kunnes pinta on kauniin ruskea (eli n. 12 min.) Sillä aikaa kun tortut paistuvat, valmista kuorrutus. Eli vatkaa kananmunanvalkuainen kulhossa rikki, lisää pari tippaa sitruunamehua ja tomusokeri (laita tomusokeria sen verran, että kuorrute on tarpeeksi jäykkää, jotta sen saa nätisti pursotettua paikoilleen). Kostuta uunista tulleet, hivenen jäähtyneet tortut sokerivesiseoksella ( n. 2tl/ torttu). Kostutukseen voi käyttää myös esim. mantelilikööriä lisänä, mutta itse jätin sen pois. Pursota (tai lusikoi) hillo tortun keskelle ja pursota tomusokerikuorrutus hillon ympärille. Valmista tuli.


Runebergintorttu minikokoisena
Näitä voi helposti syödä parikin hyvällä omallatunnolla. Ja ei muuta kuin nauttimaan vaikka kahvin kanssa.

Värikäs kangaslöytö

Lapsekas kangas kirpparilta 3e

Jokunen tovi sitten onnistuin löytämään kirpparilta tämän ihastuttavan eläinkuvioisen kankaan. Kankaassa ei ollut minkäännäköistä tahraa, haalistumaa tai muutakaan käytönjälkeä näkyvillä. Täysin priimassa kunnossa siis. Vaikka täytyy minun kyllä myöntää, että tykästyin tähän värikkääseen kuosiin ensisilmäyksellä siinä määrin, että luultavasti olisin ostanut sen huonompikuntoisenakin. Kuvion lisäksi pidin myös kolmen euron hinnasta, joka on mielestäni varsin kohtuullinen hinta näin isolle kangaspalalle. Luulisin, että tämä on jokin vanhempi kangas, mutta en löytänyt kankaasta mitään merkintöjä, joten valmistajasta tai ylipäätään kankaan historiasta minulla ei ole mitään tietoa. Olisihan se mukava tietää miltähän vuosikymmeneltä tämä kangas on peräisin.


Nyt minulla on kuitenkin pieni ongelma kankaan suhteen. En nimittäin tiedä, että mitä tekisin sille. Luopua en raaski, enkä toisaalta haluaisi sitä kaapissakaan jemmata. Kyllähän näin kivannäköinen kangas ansaitsisi päästä esille. Mutta minne ja mitä siitä tekisi? Paloiksi en varmaan raaski leikata, vaikka varsin kivoja tyynynpäällisiä siitä saisikin. Keittiönpöytäliinana se kyllä näyttäisi kivan pirtsakalle, vaan enpä taida uskaltaa jättää sitä siihen käyttöön (= se ei kestäisi pöydällä puhtaana päivääkään). Verhot olisi varmaan se mieleisin ratkaisu, mutta kangas ei riitä kahteen täyspitkään verhoon. Tai no saisihan siitä ehkä paneeliverhot aikaiseksi, mutta sekään ei kuulosta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pitää varmaan toivoa ihmettä ja yrittää löytää toinen samanlainen kangas, sitten saisi verhot tehtyä. Jotain käyttöä kyllä haluaisin tälle ihanuudelle keksiä.