31.1.2015

Uusia, vanhoja duploja

Onkohan olemassa ihmistä, joka voisi sanoa inhoavansa  Lego duploja? No on varmaan, mutta itse en ole henkilökohtaisesti koskaan kuullut näistä klassikkolelun aseman saavuttaneista palikoista yhtään poikkipuolista sanaa. Monet (minä mukaan lukien) pitävät duploja laadukkaina leluina, jotka kestävät leikeissä ehjänä vuodesta toiseen ja leikkijältä toiselle. Ne eivät hevillä rikkoonnu, vaikka niiden päälle tallaisi raskaansarjan kansalainen. Ne kestävät jopa uhmaikäisen tunteenpurkaukset, eivätkä mene miksikään, vaikka toisinaan pienen lapsen raivolla heitettynä lentäisivätkin seinään. Mutta ei nämäkään sentään täysin uudenveroisina pysy ikuisesti. Ajanhammas puree jälkensä myös näihin; ukkeleiden kasvot kuluvat , kuvapalikat haalistuvat sekä raajat löystyvät. Jälkensä jättävät myös pienten lasten hampaat, jotka toisinaan pureutuvat uudempaankin palikkaan.

















Pienten jälkien, löystyneisyyden ja  ylipäätään kulumisen ei kuitenkaan anneta vaikuttaa leikkeihin mitenkään. Yhtälailla leikit sujuu niillä hivenen kulahtaneilla, yli kolmevuosikymmentä vanhoilla palikoilla kuin tuliterilläkin versioilla. Duplot ovat ajattomia, vaikka kyllähän näissäkin palikoissa kehityksen näkee. Vanhat ja uudet sopivat kuitenkin yhteen ja kaikki palikat löytävät paikkansa massiivisissa rakennelmissa. Kaiken lisäksi näitä palikkasettejä on lukuisia ja lisäosia rakennuksiin voi hommata lähes loputtomasti. Valtavasta palikkaläjästä rakentaa vaikka mitä, tosin vähäisemmälläkin määrällä saa jo hyvät leikit aikaiseksi.

Duplot ovat todellakin saavuttaneet kestosuosikin aseman. Ne ovat niin lasten kuin aikuistenkin
mieleen. Tämä ikisuosikin asema on tuonut mukanaan sen, että  duplot tuntuvat olevan monessa perheessä niitä leluja, jotka säästetään sukupolvelta toiselle. Näitä ei niin vain haluta laittaa kiertoon, eikä monikaan luovu näistä läheskään niin helposti kuin monista muista leluista (etenkin niistä hetken hiteistä). Mutta onneksi kuitenkin joku luopuu. Sillä jos ei luopuisi, olisi minultakin jäänyt moni palikka saamatta.



Vaikka meillä on läjäpäittäin jo lahjaksi saatuja ja uutenakin itse hommattuja duploja, silti kyseiset palikat ovat yksi niiden monien muiden asioiden joukossa, joita keräilen ja etsin kirppareilta. En osta mitään yltiökalliita, parin peruspalikan sisältäviä pussukoita vitosella (ostaakohan näitä tosiaan joku, kun niitä säännöllisesti tulee kirpparilla vastaan?), vaan kotiini kelpuutan lähinnä erikoispalikoita sisältävät pakkaukset. Mutta uusien ja vanhojen palikoiden välille en tee eroa. Minä kelpuutan ne iästä huolimatta, jos vain sopiva sattuu hyvällä hinnalla kohdalle.

Joten iso kiitos niille, jotka raahaavat  vanhat duplonsa myyntiin kirpparille toisten löydettäviksi ja suureksi iloksi. Ja kiitos sille tanskalaiselle  Legojen keksijälle, jonka ansiosta lapset (ja vanhemmat) saavat leikkiä näillä mielikuvitustakin rikastuttavilla palikoilla vuodesta toiseen.



(Kuvissa esiintyneet duplopalikat ovat kirpparilöytöjä vuosien ajalta. Toisten vanhoja, meille uusia.)

29.1.2015

Onni löytyi kirpputorilta



Myönnetäköön, sorruin ehkä hiukan yliampuvaan otsikkoon, mutta en voinut vastustaa kiusausta raflaavasta otsakkeesta. Kenties joku uskoi löytävänsä täältä siirappisen tarinan siitä kuinka löysin sielunkumppanin kirpputorilta ja kuinka parisuhde onni nyt kukoistaakaan. Juu, ei mitään niin imelää tekstiä tiedossa. Ikävää toki, jos tuotin pettymyksen. Lisähuomautuksena sanottakoon nyt vielä, että siirappiakaan ei ole jatkossa luvassa kuin korkeintaan ruoka-ja leivontaresepteissä.


Finalysonin Onni-pussilakanasetti

Mutta en minä otsikossa sentään valehdellut. En edes himpun vertaa juksannut. Onni tosiaan löytyi, tosin pussilakanasetin muodossa. Aikaa tästä löydöstä on jo vuosia, mutta edelleen se sama setti lämmittää mieltäni sekä fyysisesti koko kehoani, kun saan nukkua pussilakanani alla. Se mitä otsikkokin lupaili on siis joitain vuosia sitten kirpputorilta löytämäni Finlaysonin Onni-pussilakanasetti, joka on ilmeisesti suoraan 70-luvulta. Kyseessä ei siis ollut se uusiotuotantona muutaman vuotta sitten myyntiin tullut pussilakanapakkaus vaan selvästi vanhempi setti. Kyseinen setti oli avaamattomana alkuperäispakkauksessa (harmi, etten tajunnut siitä edes kuvaa ottaa silloin) ja settiin kuului pussilakanan (150 x 210 cm) ja tyynyliinan (55 x 65 cm)  lisäksi myös aluslakana. Lakana on valkoinen, joissa on vihreitä sydämiä ja pussilakana sekä tyynyliina vihreät, joissa on valkoisia sydämiä. Tämä setti köyhdytti lompakkoani 8 euroa. Mahtava setti, joka on vieläkin lähes uuttavastaavassa kunnossa lukuisten pesukertojen jälkeen.

Iltasatukankaasta ommellut verhot. Neljän euron löytö kirpparilta.

Tuo Onni-pussilakanasetti on yksi niistä kaikkien aikojen lemppari kirppislöydöistä. Mutta olen minä muitakin Finlaysonin tuotteita löytänyt käytettyinä. Uusimpina hankintoina mainittakoon Elefantti-kuosiset kangaspalat. Näitä löysin siis kaksi, toisen sinisenä ja toisen keltaisena. Kangaspalat odottavat nätisti taiteltuna kaapissa kadonnutta inspiraatiota hyödyntää ne jotain varten. Ja olen minä ostanut kirppikseltä myös Finlaysonin iltasatukankaasta ommellut verhot. Näistä aikansa lastenhuoneessa palvelleista verhoista pulitin yhteensä 4 euroa. Paristi on tainnut tarttua myös Finlaysonin muumipussilakana kirpparilta ostoskoriin. Onhan noita Finlaysonin kangaslöytöjä muitakin (ostan mieleisen sattuessa kohdalle, sillä olen laatuun tyytyväinen), mutta tässäpä nämä mieleenpainuvimmat oli tällä erää.

Finlayson Elefantti kangaspalat kirpparilöytö parilla eurolla
  


28.1.2015

Barbapapaa kirpparilta


Kirpparilta Barbapapa dvd 1,5e 

Olen toisinaan aika lapsellinen.Saatan välillä innostua kirppareilta löydetyistä ihanista leluista enemmän kuin lapseni, etenkin jos löytö on tuttu omasta lapsuudesta. Yksi monista lapsuudenajan suosikkihahmoista oli Barbapapa, josta tykkään kyllä edelleenkin. Nämä ovat vaan niin sympaattisia hahmoja, ettei näistä voi olla oikein pitämättä.


Barbapapat lienee kaikille tuttuja. Barbapapat ovat siitä erikoisia, että ne voivat muuntautua ihan mihin tahansa muotoon ja näiden muodonmuutosten avulla saadaan ratkaistuksi pulma jos toinenkin. Barbaperheeseen kuuluu Barbapapan ja Barbamaman lisäksi seitsemän lasta (Barbapaavo, Barbapoju, Barbapinko, Barbalala, Barbapupu, Barbatipu ja Barbapörrö).

Barbapapa autoja- löytö lelukaupan alesta

Pari vuotta sitten Kinder-suklaamunien sisältä sai Barbapapoja. Muutaman pienen muovisen hahmon onnistuinkin saamaan. Onneksi löysin kirpparilta täydennystä hahmoihin, vaikka edelleen punainen Barbapaavo puuttuukin. Lasten vielä ollessa vauvoja on Barbapapaa tullut kotiutettua kirpputorilta myös vauvan helistimien ja tuttiketjun muodossa.


Barbapapahahmoja Kinder-suklaamunista

Lähiaikoina olen kirpparilta  onnistunut löytämään myös jokusen siistin Barbapapa kirjan euron kappale hintaan. Kirjoissa on mukavan värikäs kuvitus, joten pienenpikin lapsi jaksaa kuvia katsella. Niissä on myös suht vähän tekstiä, joten ne sopivat oivallisesti iltasaduksi sellaisena iltana kun ei jaksa pitkää tarinaa lukea(en varmaankaan ole ainoa, joka välillä haluaa saada iltasadut nopeasti lapsille luettua?).

Kirpparilta pari uutta kirjaa 1e/kpl

27.1.2015

Grapponia


Grapponia kulhoja -kirpparilöytöjä

Nanny Stillin tuotannosta itselleni tutuin on Grapponia. Tämä Riihimäen lasin valmistama lasisarja tuntuu olevan aika haluttu keräilykohde nykyään. Kirppareita kiertäessä itse olen lähinnä törmännyt jälkiruokakulhoihin ja tuhkakuppeihin. Grapponia sarjaan kuuluu lisäksi kaadinta, kermanekkaa, tarjoiluastioita, lautasia, viinilasia jne. Värivaihtoehtojakin on toki useita. Sarjaa on tehty ainekin sinisenä, vihreänä, keltaisena, ruskeana ja kirkkaanvärisenä.


Kirpparimyyjät näyttäisivät olevan aika hintatietoisia laittaessaan vanhaa lasitavaraa myyntiin. Tai ainekin itse olen pistänyt merkille, että nämä tunnetuimmat lasitavarat tunnistetaan jo suht hyvin ja osataan hinnoitella tuote sen mukaisesti, markkinahinnalla. Mitä itse olen kiinnittänyt huomiota Grapponia jälkiruoka-astioiden hinnoitteluun, niin aika usein kirpputoreilla kappalehinta pyörii 12-20 euron hujakoilla. Isommilla toki pyynti on enemmän kuin pienemmillä kulhoilla.


Minua grapponiassa viehättää se kuvio ja astioiden kauneus. Ajatonta ja tyylikästä, minkävuoksi niitä on helppo yhdistää muiden astioiden kanssa kattauksessa. Eniten minun mieleeni ovat kirkkaan- ja keltaisenväriset astiat, vaikka ei niissä lopuissakaan väreissä mitään vikaa ole.






Vaikka Grapponia näyttäisikin olevan suht haluttu keräilykohde ja hinnatkin sen mukaiset, olen silti onnistunut löytämään Grapponiaa halvalla. Tarkemmin sanottuna naurettavan halvalla. Tästä on nyt noin kaksi vuotta aikaa kun tein pikaisen kierroksen silloisella vakikirpparillani. Satuin yhden pöydän kohdalle, jossa hieman vanhempi naishenkilö asetti tavaroitaan pöydälle. Näin hänen ottavan Grapponia jälkiruokakulhon laukustaan, johon hän kävi kirjoittamaan hintalappua. Olin haukkana vieressä  kysymässä hintaa. Sain vastaukseksi, että pyynti on kuusi euroa ja nainen kertoi kulhoja olevan laukussa vielä kuusi lisää. Seuraavaksi hän mainitsi vielä riemukseni, että kuusi euroa on siis yhteishinta kaikista seitsemästä jälkiruokakulhosta. Hintaa jäi vain vaivaiset 0.85e/kpl. Typerä virne naamallani laitoin kaikki kulhot ostoskoriini, kiitin myyjää ja siirryin eteenpäin. Löytö oli mielestäni niin mahtava, etten pystynyt enää keskittymään muiden pöytien tarjontaan vaan painelin kassalle pikimmiten.


Grapponia on ehdottomasti sellainen lasisarja, jota haluan saada lisää. Niiden seitsemän pienen jälkiruokakulhon lisäksi omistan kaksi hieman isompaa kulhoa. Vielä olisi vitriinissä tilaa uusille huikeille Grapponia löydöille.

26.1.2015

Monenmoista purnukkaa ja purkkia


Peltipurkkeja. Viri kaakaopurkit löytö kirpparilta (2,5e/kpl) 

Kirppareilla näkee aika usein myynnissä peltipurkkeja. Osa niistä on valitettavan huonokuntoisia ja toiset taas ylihinnoiteltuja. Korkeasta hinnasta huolimatta, purkit taitavat tehdä kauppansa, sillä meitä peltipurkki intoilijoita lienee ihan kiitettävä määrä. Toisinaan löytyy käypään hintaan kohtuukuntoisia yksilöitä, jotka mielelläni kotiutan meille. Itse olen tykästynyt erilaisiin peltipurkkeihin, sillä ne ovat mielestäni kovin sympaattisia pienistä kolhuista huolimatta. Vanhat purkit ovat nostalgisia ja herättävät monia lapsuusmuistoja mieleen. Lapsuudesta on jäänyt etenkin mieleen Viri kaakaopurkki ja Pauligin kahvipurkit. Vanhojen, nostalgisien purkkien lisäksi minua miellyttää myös uudet peltipurkit.

Kellogg's peltipurkkeja muroille

Peltipurkkikokokoelma on osa sisustusta ja etenkin keittiössä ne ovat vahvasti esillä. Kaapissani on iloisesti sekaisin niin vanhoja kuin uusia peltipurkkeja. Minulla on joidenkin tuotteiden kohdalla sellainen tapa, että viskaan kaupasta ostetun tuotteen paketin menemään ja kaadan sisällön sitten johonkin peltipurnukkaan tai lasiastiaan. Säilytyspurkkeihin tiensä löytävät ainekin jauhot, pastat, murot, sokerit, puurot, riisi, kahvi ja kaakaot. Purkit ovat käteviä, hyviä säilytysrasioita ja niiden avulla saa kaapit näyttämään edes hitusen siistimmiltä ja järjestyksessä olevilta. Ja lisäksi ne ovat kunnon väripilkkuja ja antavat helposti pirtsakan yleisilmeen hyllyille.


Vanhat kahvipurkit, Aarikan purkki ja spagettipurkki kirpparilöytöjä

Melkein kaikki uudet peltirasiat ovat tulleet meille kaupasta kylkiäisinä. Tykkään niistä kampanjoista, kun ostat pari pussia jauhoja, niin saat säiltysrasian kaupanpäälle. Tai ostaessa kaksi pakettia riisiä, tulee säilytysrasia mukaan jne. Näitähän on aina välillä kaupoissa milloin minkäkin tuotteen kohdalla. Itse olen tällä tavoin saanut meille muun muossa  muutaman jauhorasian, murojen säiltysrasioita, kaurahiutaleille rasian ja muutaman erilaisen kaakaopurkin.

Vanha Fazerin peltipurkki. Kirpparilöytö muutaman vuoden takaa (2e)
Kaikki vanhat peltirasiani ovat kirpparilöytöjä. Meiltä löytyy muutama erilainen Aarikan purkki ja pari Viri kaakaopurkkia. Yksi lemppari purkeistani on vanha keltainen Fazerin purkki. Se on jo kovin ränsistynyt ja ikä on kohdellut kaltoin, mutta silti se on ihana. Säilytän sitä kuistilla ja purkissa on tällä hetkellä puutarhatavaraa, kuten puutarhasakset ja -hanskat. Elintarvikekäyttöön niin huonokuntoisesta purkista ei olisi, mutta purkki on kuitenkin hyödyksi ja saa koristaa kuistia.Vanhoja kahvipurkkeja säilytän kaapin päällä tyhjinä, sillä en ole keksinyt niille oikein muutakaan käyttöä. Silmänilona, ei sentään täysin hyödyttöminä.

25.1.2015

Mainstreamia

Ensimmäinen askel kohti blogin perustamista on nyt otettu. Hyvin haparoivin askelin hyppään tähän minulle tuntemattomaan maailmaan blogistina, mutta toivottavasti askel kantaa ja saan lukijoitakin jossain vaiheessa blogilleni.

Olen pähkäillyt jo vuosia oman blogin perustamista, mutta uskallus ja taidot eivät ole riittäneet. Olen  surkea kaiken tietotekniikan kanssa, joten lukijoina joudutte kohtaamaan sen tosiasian, ettei blogini tule olemaan visuaalisesti hieno kokoinaisuus, jossa kaikki palaset ovat kohdillaan. Ilokseni kuitenkin huomasin, että tämmöinen tollompikin kansalainen osaa tehdä yksinkertaisen bannerin ja löytää kohdan johon tekstiä rustata. En ole aiemmin uskaltanut perustaa blogia myöskään sen vuoksi, koska ajattelin ettei minulle olisi mitään uutta ja hienoa tarjottavaa postauksien muodossa lukijoille. Mutta luenhan minäkin ihan tavallisia blogeja samoista aiheista kuin itsekkin aion kirjoittaa, niin miksipä ei joku haluaisi minunkin blogiani seurata?

Kun päätös blogin perustamisesta oli tehty, oli helppoa päättää se mistä kirjoitan. Tottakai täällä tulisi näkymään ne asiat jotka on minulle tärkeitä ja minkä ympäröimänä elän. Eli esittelen teille vanhoja ja uusia eteentulevia kirpparilöytöjä, sillä olen innokas kirpputorien koluaja. Sikäli kun sisustusta esittelen, niin siinäkin tulee vahvasti näkymään kirppari innostukseni ja rakkaus vanhoja esineitä/huonekaluja kohtaan. Kodissani ei vallitse esteettisen kaunis sisustus, josta huokuu raha vaan pikemmin kodikas sekasorto. Tällä hetkellä pidän eniten lastenhuoneen sisustuksesta, sillä tykkään värikylläisyydestä ja leluista, mitkä tekevät lastenhuoneesta pirtsakan. Kovasti haikailisin myös lapsekasta tunnelmaa sisustukseen ja väriä koko muuhunkin kotiin, vaikka tylsästi olemmekin päätyneet kodissa monilta osin neutraaleihin ratkasuihin. Olen myös innokas kotileipuri (jonka voi  huomata tyytyväisten lasten ja puolison lisäksi jo jenkkakahvoistani..) ja tykkään tehdä arkiruokaa, joten muutamia reseptejäkin saattaa tännekkin eksyä. Ja jotta tämä täyttäisi iloisesti sekavan lifestyleblogin määritelmän tulee blogissani näkymään myös joltain osin vanhan talon remppaa, lastenvaatteita, jotain DIY-juttuja jne.

Hankalimmaksi asiaksi muodostui hieman yllätten nimen keksiminen blogille. Nimen olisi tarkoitus olla mieleenpainuva, lyhyehkö ja sisältöä kuvaava. No semmoisen nimen pohtimessa riittikin työnsarkaa, kun kaikki mieleenjuolahteneet passelit nimet olivat jo aiemmin perustettujen blogien käytössä. Ei kyllä yllättänyt. Ensin meinasin antaa blogin nimeksi " massan mukana" , mutta päätin hylätä sen siksi, että nimi olisi taipunut liian moneksi. Nimen perusteella olisi voinut kuvilla, että pidän blogia lihavuudesta/laihduttamisesta, tai massakausista treenatessa, tai jostain massasta askartelemisesta tai formulakuljettaja Felipe Massasta jne. No en nyt sanois, että tämä nimi johon päädyin olisi yhtään yksiselitteisempi nimi tälle blogilleni, mutta tähän päädyin ja näillä mennään. Nimestä voi tosiaan päätellä blogin sisällön olevan valtavirtaa, mainstreamia.

Tervetuloa mukaan seuraamaan.