17.2.2017

Vielä yksi!


Edellinen postaus piti olla se viimeinen. Tulin kuitenkin vielä huikkaamaan tänne blogin puolelle, että nyt minutkin löytää vihdoin Instagramista. Löydyn sieltä nimellä nostalgiannalka. Sama linja jatkuu sielläkin eli pääosin kuvaan kirppislöytöjäni. Eli tervetuloa instaan seurailemaan!

3.1.2017

Kiitos ja näkemiin!























Aika kuluu hurjaa vauhtia ja en ole saanut rustattua yli vuoteen yhden ainutta postausta. Toisinaan on tehnyt mieli tulla päivittämään tänne uusia kivoja kirppislöytöjä, mutten ole vain saanut aikaiseksi väsätä postausta. Tuntuu, etten oikein enää edes osaa kirjoittaa mitään näin pitkän tauon jälkeen. Ensin meinasin vain poistaa koko blogin kaikessa hiljaisuudessa, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pitäähän sitä heipat tulla huikkaamaan lukijoille..

Halusin kuitenkin kiittää kaikkia teitä, jotka olette täällä käyneet vielä kurkkimassa ja lukemassa vanhoja tekstejäni. Ja kiitos kaikille, jotka ovat tänne jättäneet ihania kommentteja.

Tarkoitukseni oli tulla jättämään hyvästit koko blogille, mutta tätä kirjoittaessa iski kummallinen haikeus päälle. Tekisi mieli elvyttää blogini uudelleen, mutta mutta.. Äh, en kuitenkaan usko, että löydän tämän arjen keskeltä nyt aikaa enää tälle blogille, joten näillä näkymin tämä tulee olemaan viimeinen postaukseni tänne. Tarkoituksena olisi kuitenkin siirtyä Instagramiin jakamaan kuvia kirppislöydöistäni jossain vaiheessa.

Kiitos ja näkemiin! Ja oikein hyvää uuttavuotta teille kaikille :)

10.12.2015

Hiljaiseloa

Blogi on viettänyt reilu pari viikkoa hiljaiseloa. Väsymys on painanut päälle, eikä blogiin ole jaksanut paneutua. Harmikseni en ole jaksanut juuri edes kommentoida toisten blogeja, vaikka postaukset onkin tullut luettua läpi. Kuinka väsynyt sitä voikaan olla, jos ei edes kommentoida jaksa, sillä eihän siitä kovin kummoista vaivaa ole.. Olen kierrellyt kirppareilla tavallista harvemmin, eikä löytöjenkään määrä ole päätä huimannut, joten uutta postattavaa ei ole juuri kertynyt. Tämä vuodenaika on aina ollut itselleni kovin haasteellinen kirppareilla löytöjen tekemisen suhteen. Toiveet ovat kuitenkin korkealla, että kyllä se kirppistuuri taas jossain vaiheessa palaa ja löytöjäkin sattuu eteen entiseen malliin.

Viime aikoina olenkin enemmän panostanut tavarasta eroon pääsemiseen kuin uusien löytöjen tekemiseen. Marraskuun lopussa pidin taas kuusi päivää kirppispöytää ja tienasin siitä käteen mukavasti kolmesataa (300) euroa ja pääsin taas yli sadasta turhasta tavarasta eroon. Olin myyntiin erittäin tyytyväinen, sillä näin lähellä joulua tavara ei omakohtaisten kokemusten mukaan liiku aivan niin hyvin kuin vaikka keväämmällä..

Tarkoituksena olisi saada aikaiseksi postauksia hieman tiiviimmällä tahdilla kuin kerran kahteen/kolmeen viikkoon. Joitain postaus ideoitakin on jemmassa, kunhan vain saisi aikaiseksi kuvata ja kirjoittaa. Kuvaamiselle luo omat haasteensa tuo lähes jatkuva harmaus/pimeys. Huonoista kuvaus olosuhteista huolimatta räpsin muutaman kuvan mukaan tarttuneista löydöistäni. Nämä eivät tosiaan ole mitään huippulöytöjä, mutta ihan mieluisia kuitenkin..



Lomonosov posliinin määrä on päässyt kasvamaan yhdellä kukolla ja kahdella kupilla. Punatulkuin kuvitetut kupit maksoivat euron kappaleelta ja kukosta pulitin reilu kaksi (2) euroa.


Viri -kaakaopurkki löytyi neljän (4) euron hintaan. Tällaista ruskea-kultaista väritystä en ollutkaan ennen tätä purkki löytöäni livenä nähnyt. Kuvissa olen joskus tainnut tällaista aiemmin ihastella. Ihan kiva purkki, vaikka silmääni miellyttääkin enemmän se perinteisemmän värinen Viri -kaakaopurkki.


Kolme (3) euroa maksanut Hackmanin Carelia tarjoiluhaarukka löytyi sopivasti tarpeeseen joulua varten. Toki haarukkaa tullaan käyttämään muilloinkin kuin vain jouluna.


Tällainen Aarikan lintukin on tarttunut joku aika sitten mukaani. Hintaa en sille muista, mutta eiköhän tämäkin joku euron löytö ollut.



P.s. Tervetuloa uusille lukijoille! Toivottavasti viihdytte matkassa mukana, vaikka blogi onkin viettänyt hiljaiseloa. Yritän ryhdistäytyä jatkossa..

22.11.2015

Sydämiä, sydämiä



Marraskuu lähenee loppuaan ja nyt olikin hyvä ajankohta kaivaa kaapeista kaikki sydämin koristellut ihanuudet esiin. Sydänkuvio viehättää kovasti silmääni, mutta miellän etenkin punavalkoiset sydämin kuvioidut astiat kovin jouluisiksi. Sen vuoksi nuo ihanuudet viettävätkin suurimman osan vuotta kaapin syövereissä piilossa ja punavalkoiset sydämet ihastuttaa sisustusta lähinnä vain joulun tienoilla. Tosin Finelin sydänkulho tekee tässä poikkeuksen. Se on vain niin upea, että aion pitää sitä esillä ympäri vuoden, kun vihdoin moisen ihanuuden tänä syksynä kokoelmiini sain.


Näin joulun lähestyessä on oikein mukava tehdä uusia sydänkuvioisia löytöjä. Unkarilaisen Grantin valmistama kannu oli sydänkuvioinnin vuoksi niin söpö, etten voinut vastustaa sitä. Onneksi hintakin oli varsin kohtuullinen kolme (3) euroa. Kannu on täysin ehjä ja siisti, joten sille tulee varmasti vielä käyttöä tässä seuraavaan reilun kuukauden aikana.



Käyttöön pääsee myös emalinen kulho, joka on ulkomaista tuotantoa. Ajattelin laittaa sen hedelmäkulhoksi. Kulhon löysin muistaakseni jo kesällä tai keväällä euron hintaan, mutta jätin sen aiemmin esittelemättä, sillä kulho päätyi heti ostamisen jälkeen joulutavaroiden sekaan. Myös kaksi sydänkuvioista peltirasiaa ovat löytyneet kuluneen vuoden aikana parin euron kappalehinnoin.



Sydänkuvioiset tarjottimet ja lasinaluset ovat olleet meillä käytössä jo useamman vuoden. Nekin ovat tottakai kirpparilöytöjä, mutta hintoja en enää niille muista. Mutta euron parin luokkaa ne varmastikin ovat olleet.


Nämä sydänkuvioiset tavarat tuovat keittiöön jo kivasti joulun tunnelmaa. Vaikken olekaan vielä kaivanut kätköistä esiin mitään tonttuja ja kynttelikköjä yms. valitsee keittiössä jo hieman joulufiilis. Ensiviikon lopulla ajattelin kaivella kaikki loputkin sydänkuvioiset astiat esille, laitella jouluvaloja ja ripustella koristeita ympäri taloa. Ihanaa, kun tulee joulu! Pienenä varoituksena sanoisin tähän loppuun, että olen aikamoinen joulusta hössöttäjä ja se saattaa näkyä myös täällä blogin puolella. Yritän kuitenkin kirjoitella muutakin kuin jouluaiheisia juttuja, ettei tämä menisi yli kuukauden ajaksi pelkäksi joulufiilistelyksi..

17.11.2015

Pari emalia

Tämä marraskuinen harmaus ei oikein innosta kuvaamaan. Luonnonvaloa ei tule tarpeeksi ikkunoista sisään ja huonossa valossa kuvaaminen saa aikaan tietysti huonoja kuvia ainakin minun taidoillani. Kuvan muokkauksen saloihinkaan en ole päässyt vielä tarpeeksi sisälle, että osaisin loihtia epäselvistä ja pimeistä kuvista kunnollisia. Sen vuoksi tyydyn taas laittamaan tänne vain muutaman otoksen.

Nämä emaliset löydöt ovat aiemmin jääneet kuvissa vain taka-alalle, mutta ansaitsevat toki tulla hieman paremmin esitellyiksi..


    • Sinihilkka löytyi viidellätoista (15) eurolla eräältä kirppisreissulta jo syyskuun puolella. Ulkoapäin pannu on oikein siisti, mutta sisältä se on siinä kunnossa, että ihan ihmettelen missäköhän käytössä pannua on mahdettu aiemmin käyttää, kun se on niin huonoon kuntoon päässyt. Tämä ei siis käyttöön pääse, mutta onhan se tuolla hyllyn päällä oiva kaveri kokoelmistani löytyvälle Punahilkalle.


    • Finelin Lehvä kannukin on ehtinyt olla hyllyn koristeena varmaan pari kuukautta. Se löytyi  alkusyksystä rompetorilta kahdeksalla (8) eurolla. Kannun suurin puute on kahvattomuus, vaikka onhan siinä muutakin käytön jälkeä näkyvissä. Kahvan toivoisin siihen vielä jostain löytäväni, vaikka meneehän se kyllä koristeena tuollaisenaankin.



    • Ulkomaista tuotantoa oleva emalinen kissa -muki kotiutui meille erään lelupussin mukana. Kaksi (2) euroa maksaneessa pussukassa oli tämän mukin lisäksi myös duploja ja muita pikkuisia leluja, joten tälle mukille ei jäänyt paljoakaan hintaa. Aika söpö tapaus.
    •  

    Aika sinisiä olivat nämä emaliset löytöni. Nyt kun tuo joulukin jo lähestyy kovaa vauhtia, olisi mukava löytää vaikka lisää punaisia emali ihanuuksia!

    15.11.2015

    Pahvisalkun uusi ilme


    Löysin menneellä viikolla kirpputorilta yhden pahvisalkun. Kunnoltaan salkku oli muuten vielä ihan käyttökelpoinen, mutta kantta komistanut kuva oli vuosien saatossa kärsinyt. Kanteen oli piirrelty, se oli tahrainen ja muutenkin pinta oli hieman rikkikin. Salkun hinnassa oli selvästi otettu huomioon kannen kunto, sillä maksoin tästä vaivaiset viisikymmentä (50) senttiä. Jos kyseessä olisi ollut Marimekon valmistama pahvinen laukku, olisi hinta ollut vähintäänkin kympin. Olen siis eräänkin kerran törmännyt kirppareilla noihin Marimekon pahvisalkkuihin, joiden päälle on selvästi astuttu, piirrelty kauttaaltaan ja päällekin on kaadettu jotain tahmeaa ja hinnaksi on silti laitettu joku tähtitieteellinen summa.


    Sain inspiraation salkun suhteen jo samana iltana, kun laukun kotiini raahasin. Otin kelmeässä keinovalossa lähtötilanne kuvan salkusta ja sen jälkeen aloin päällystämään salkkua uudelleen. Päädyin siihen ratkaisuun, että uuden pinnan sai vain kansi, sillä salkun muut pinnat olivat vielä ihan hyvässä kunnossa. Kaivoin lahjapaperi varastostani tähän käypäsen paperin ja leikkasin siitä sopivan palan. Sen jälkeen mallasin palan paikoilleen ja liimasin paperin taustapuolen ja asettelin sen paikoilleen niin, että reunat jäivät siististi. Lopuksi teippasin vielä alaosan kiinni leveällä teipillä. Koko homma oli valmis noin kymmenessä (10) minuutissa.

    En tiedä, että onko tuunaukseni kovin kestävää sorttia. Se selviää ajan myötä. Jos lahjapaperi ei kestä käytössä, aion seuraavaksi kokeilla päällystää salkun tapetilla. Se lienee kestävämpää, vaikka tämä laittamani Ikean lahjapaperi onkin aika paksuhkoa.


    Tykkään tehdä tällaisia yksinkertaisia Diy-juttuja. Harvemmin tosin kuvailen näitä juttujani blogiin, sillä onhan nämä vaatimustasoltaan sellaisia, johon alle kouluikäinenkin pystyisi. Siis hieman eri tasoa, mitä blogeissa on totuttu näkemään, sillä toisethan osaavat tehdä vaikka mitä hienoja juttuja. Vaikkei tämän päällystämisen toteutus vaatinutkaan kummoisiakaan taitoja, olen silti ihan tyytyväinen lopputulokseen. Salkusta tuli mielestäni siisti ja onhan se ihan söpökin.


    11.11.2015

    Lokerikko!



    Kerroin lokakuun alussa tekemässäni postauksessa, että näin kirpputorilla yhden aivan ihastuttavan retrolokerikon, jota en kuitenkaan raaskinut ostaa korkean hinnan vuoksi. Taisin myös mainita, että lokerikko jäi vaivaamaan mieltäni ja toivoin löytäväni sen vielä -50% kyltin kera pöydästä. Ja arvatkaapa mitä? No minä todella löysin sen puolella hintaa! Onneksi lokerikko ei ollut kelvannut kenellekään sillä lähes kolmenkymmenen (30) euron hinnalla. Onnea oli myös sen suhteen, että satuin paikalle sen jälkeen, kun tuo puolenhinnan kyltti oli aseteltu pöytään. Vaikka puolet hinnasta lähtikin pois, täytyy silti myöntää, että hinnaksi jäänyt neljätoista (14) euroa hieman kirpaisi.

    Putsaamisen jälkeen lokerikolle löytyi heti hyvä sijoituspaikka keittiöstä. Muutamissa blogeissa olen huomannut, että tällainen lokerikko on otettu käyttöön käsityötarvikkeita varten. Lokerikot ovatkin varmasti oivia pienten nappien ja nippeleiden säilytykseen, mutta meillä tällaiselle lokerikolle oli akuutein tarve juuri keittiön piensäilytyksen pelastajana. Tähän asti moinen pikkutavara on ollut isossa laatikossa kaiken muun roinan seassa, eikä niitä ole meinannut sieltä tarpeen tullessa kovinkaan hyvin löytää, joten lokerikko tuli todella tarpeeseen pientavaran ojennuksessa pitämiseen.


    Nyt vihdoin kaikki sälä on järjestyksessä. Yhdestä lokerikosta löytyy kuminauhat ja toisesta värikkäät pussinsulkijat. Kolmannesta löytyy valkoiset pussinsulkijat. Oi kyllä, kyllä hamstraan talteen kaikki niinkin tarpeelliset jutut, kuin leipäpussien mukana tulleet pussisulkijat. Ja toki jaottelen ne värin perusteella lokerikkoihin. Kuinka hyödyllistä! Neljäs lokerikko kätkee sisäänsä etikettitarrat. Viidenteen on säilötty mehupurkkien kumiset korkit ja kuudennesta löytyy ihan pikkuistakin pikkuisemmat Minigrip-pussit. Isoin eli seitsemäs lokerikko säilöö sisäänsä pillit sekä hammastikut. Lokerikko tuli kyllä heittämällä täyteen ja tälle oli selvästi todellinen tarve.



    Mukavaa että tämä pirtsakka lokerikko on sulautunut hyvin tuohon vanhaan keittiönkaappiin. Aivan kuin se olisi ollut aina siinä. Ja mikä parasta, sen lisäksi, että ulkonäkö miellyttää silmääni, on tuo pikkutavara nyt järkevästi ja siististi säilöttynä aivan käden ulottuvilla. Kuinka kätevää!


    Nyt jatkan haaveilua uusista lokerikko löydöistä. Ai, kuinka tuollainen olisikaan kätevä eteisessä kaikille nauloille, ruuveille ja niiteille. Työpöydällä taasen pikkuiseen lokerikkoon voisi sujauttaa ne muutamat nuppi- ja hakaneulat, napit ja ompeluun tarvittavat langat. Lastenhuoneessa moinen lokerikko täyttyisi hetkessä vaikka tarroista tai figuureista. Ja menisihän tuollainen lokerikko myös vessassa, jossa sinne voisi sujauttaa vaikka pumpulipuikot, laastarit yms. hygienia tavaroita. No onneksi minulla on tämän metallisen keltaisen lokerikon lisäksi se aiemmin esittelemäni muovinen retrolokerikko - kyllähän näillä pääsee jo hyvään alkuun pikkusälän säilytyksen suhteen!